Käytiin tässä yhtenä päivänä tyttöjen kanssa pohjois-karjalassa Ekaa moikkaamassa. Eka on nimensä veroisesti Pihapolun ihka Eka vekara :)
Ekasta on kasvanut niin komea
Pihapolun Antero
Eka on tosi herrasmies, äärettömän kuuliainen ja kiltti. Vilkas, iloinen, reipas, vekkuli. Tyyppi ei ollut moksiskaan vaikka sen kotiin tunkeutui kaksi melkein vierasta koiraneitiä. Alkuun tosin käytiin päästelemässä suurimmat energiat irti metsässä ja kentällä.
Eka oli hillityn kiinnostunut Armista, ei ollenkaan tämän enempää. Ehkä yhden kerran Armin piti vähän karjaista, ja poika uskoi heti
Äiti ja lapsoset :)
Aikamoinen kuhina kävi koko ajan. Erikoista muuten, kun verrataan oikeastaan kaikkiin muihin meidän pentu/koiratapaamisiin, kukaan ei räpättänyt eikä purputtanut yhtään. Siis aina kun ollaan tavattu Inkkua ja Bertta, tai Toukoa tai Aatosta, niin vähintäänkin Kerttu räpättää ja aukoo päätään, näyttelee hampaita ja pärisee. Nyt koko lauma hommaili kaikessa rauhassa omia juttujaan. Armia ei kiinnostanut taaskaan juurikaan mikään muu kuin kepit.
Ekasta oli kiva juosta Armin perässä.
Sisko ja sen Veli
On noissa kahdessa kyllä samaa näköä. Olen varmaan aiemminkin todennut, että Kerttu ja Eka ovat hyvä sekoitus sekä Armista että Rivestä, Touko ja Nassu näyttää enimmäkseen Rivelle ja Aatos ja Pätkis ovat perineet äitinsä ulkonäön.
Ai mihkä suuntaan seuraavaksi??
Äitin keppiä ei kyllä uskalla ottaa
Kato ny, mul jäi tikku kieleen!
Aamupäivällä meidän seurassa oli myös eräs ihanainen pihisneiti Minni (Yacatis Ditte-Maj Nordärt)
Eka ja Minni on ystäviä
Ehkäpä juuri siksi Eka leikitti Minniä enemmän kuin sukulaislikkoja, kun ne tuntee toisensa jo ennestään niin hyvin.
Vaanin sinua täällä ihan matalana ja harmittomana
Lähde leikkiin, lähde lähde!
Eka villimies!
No niin, tehosihan se silmien pyörittely :)
Tanssittaisko?
Päivän paras pihakoirailme!
Eka on niin koomikko!
Oli niin mukavaa pitää tällainen 4 koiran pihakoiratapaaminen, kiitos Johanna kun tulit mukaan! Kivempi välillä tavata muualla kuin näyttelyissä, nyt saatiin kunnolla vaihtaa ajatuksia, tutustua ja tehdä suunnitelmia...
Pari tuntia käytiin vähän huilailemassa sisällä, kahvittelemassa ja rauhoittumassa, sitten tehtiin uudet treffit ihan pikkuisen pihiksen kanssa.
Joukkoon liittyi Hertta!
Maison Coco Amélie
Hertta on ihan huippu kakara, 16vk, tosi rohkea, reipas, suloinen, valloittava, ja niin ihanan pikkainen vielä.
Eka tykkäsi leikittää myös Herttaa
Ja Hertta teki rohkeasti tuttavuutta
Hurja pieni pihakoira
Mamma auta, wääpäle on ihana liiviö!
Sainpas sen viimein kuriin!
Jopa selätettyä!
Ihmeitäkin tapahtuu, koko joukko samassa kuvassa :)
Ja pikkuinen alimmaisena...
Hertta mielisteli Armia ihan niinkuin pennun kuuluukin
Tosin Armin silmissä taitaa tässäkin siintää vain keppi...
Isot tytöt edellä ja pikkuinen perässä keppijahdissa
Kerttu ja Hertta, söpöt
Haist nenä!
(niinkuin Hertan emäntä Riitta tästä kuvasta sanoi
)
Kerttu tuli pikkuisen kanssa toimeen tosi hyvin. Armilla on paha tapa mennä väliin, jos jotkun leikkki sen mielestä liian rajusti. Hertan, Kertun ja Ekan leikkiessä Armi kävi välillä tsekkailemassa tilannetta ja komentelemassa varsinkin Herttaa. Kertusta löytyi ihan uusi puoli, se meni väliin puolustamaan Herttaa! Ei siis mitenkää suuresti uhmannut mammaansa, mutta meni ihan konkreettisesti joka kerta Hertan ja Armin väliin, kuin suojelemaan Herttaa ja vastaanottamaan Armin haukut. Suloista ja yllättävää.
Kiitos myös Riitalle tästä mukavasta iltapäivästä!
Mulla on edelleen paha tapa pelätä Kertun käyttäytymistä sosiaalisissa tilanteissa, ja ahdistua jo etukäteen. Tällä reissulla sain taas todeta pelkoni aiheettomaksi. Alkuun Kerttu toki taas availi ääntä, ja oli sitten leikeissä hillitympi, mutta pärjäsi kuitenkin yli odotusten koko ajan. Ihan parasta oli, kun Kertun mielestä Ekan pikkuisäntä Jesse 9v. olikin ihan kiva poika! Olen niin ylpeä Kertusta!
Kerttu otti rohkeasti Jesseltä namia, ja haki keppiä, ja leikki muutenkin.
Kaiken kaikkiaan meillä oli ihan mahtava päivä! Koirat nautti ja leikki, ihmiset nautti ja keskusteli. Kellään ei tullut riitaa mistään (paitsi Eka oli ihan pikkuisen vaan mustis isännästään ja lihapullistaan). Uusia tapaamisia on jo sovittu ja suunnitteilla, ja itsekin tässä mietin että pitäisi varmaan kutsua koolle koko A-pentulauma vaikka heinäkuun aikana, toivottavasti mahdollisimman moni pääsisi. Kiitos Suvi, Johanna ja Riitta tästä päivästä!
Kommentit