Maanantaina pidettiin pienimuotoinen perhetapaaminen Toukon kanssa. Armi näki ensimmäistä kertaa luovutuksen jälkeen lapsensa, ja Kerttu veljensä. Ja voi miten mukava se tapaaminen olikaan! Ensin matkattiin Toukon kotiin Kouvolan keskustan tuntumaan ja koirat tapasivat toisensa siellä.
Alkuun Touko tuntui olevan herra talossaan, ja Kertusta se oli ihan ok. Olihan Toukolla sentään kotikenttäetu tässä tapaamisessa.
Jostain Kertun mielen uumenista alkoi kuitenkin nousta esiin aikamoinen räyhänhenki. Pennut painivat ja purisivat lattialla välillä aika kovastikin.
Kerran Kerttu karjaisi oikein kunnolla veljensä ojennukseen...
...tuossa kohtaa Armi tuli väliin.
Oli muutenkin mielenkiintoista seurata kahden tasaväkisen pennun ja niiden äidin keskinäistä kommunikaatiota. Heti jos Toukon ja Kertun meno yltyi liian rajuksi, Armi kävi rauhoittamassa tilanteen. Enimmäkseen siihen tarvittiin vain Armin saapuminen nujakan tuntumaan, mutta muutaman kerran Arminkin täytyi karjaista ja laittaa hampaita väliin että pennut asettuivat. Ja Armin auktoriteetti oli kiistaton.
Matkaa jatkettiin Marjoniemen koira-aitaukselle missä koirat saivat vapaasti juosta, kaivaa, riehua ja tutkia suurta maailmaa.
Äidin ja lapsen hellä hetki
Alkuinnostuksen jälkeen Touko mielisteli Armia kovasti, nuoli suupieliä ja hakeutui matalaksi. Minusta tuo yllä oleva kuva on jotenkin äärimmäisen tunteellinen...
Armi voitti lähes kaikki pallonperässäjuoksukilpailut
Välillä hölköteltiin iman palloa ihan muuten vaan
Kaikkien parasta seurattavaa oli Toukon ja Kertun yhteiset riehumiset ja leikit. Tasaväkiset pennut ottivat mittaa toisistaan monin tavoin, lähinnä kuitenkin painimalla.
Joku oli kaivanut alueelle ihania kuoppia! Kuopat olivat täynnä pudonneita syksyn lehtiä ja ne olivatkin mitä mainioimpia leikkipaikkoja.
Kerttu oli sitä mieltä että hän on tämän kuopan omistaja, muut pysykööt poissa.
Ei kai siinä sitten muu auta kun alistua akkavallalle...
...tiukka on ainakin Kertun katse.
Tuota kuvaa tosin seurasi Toukon leikkiinkutsupyllistys ja molemmat koirat viilettivät sen jälkeen taas hulluna pitkin ja poikin.
Lällällää, Kerttu näyttää kieltä =)
En tiedä kumpi oikeasti pomotteli kumpaa, paikanpäällä ollessa näytti että Touko olisi ollut koko ajan hieman niskanpäällä, mutta nyt jälkikäteen kuvia selaillessa Kerttu näyttää kyllä aika hirmuiselta ja on lähes joka kuvassa päällimmäisenä tai hampaat irvessä. Tilannehan oli Kertulle ihan uusi; kotona marssijärjestys on niin selvä. Olinkin hieman ihmeissäni että miten tuosta kiltistä ja rauhallisesta neidistä kuoriutui tuollainen pirttihirmu räyhänhenki...
Pystypainia
Siskon ja veljen viha-rakkaus -suhde
Puolitoista tuntisen riehumisen jälkeen pennut olivat aika väsähtäneitä. Ilmeetkin alkavat jo olla sen suuntaiset, tai ainakin silmistä on havaittavissa pientä uupumusta...
Kaiken kaikkiaan tapaaminen oli IHANA, niin koirien kuin omistajienkin mielestä! Perjantaina mennään samalla porukalla rokotuksille, mutta silloin ei valitettavasti ole aikaa sen kummempiin telmimistuokioihin. Mutta pian varmasti taas tavataan! Kiitos Katja kivasta illasta!
(Osa kuvista on minun ottamia, osa Katjan. Vaihdeltiin kameraa vuorotellen eikä näin jälkikäteen voi millän sanoa että kuka kuvasi minkäkin kuvan...)
Kommentit