Heips!

Nyt uuden vuoden kunniaksi olen hankkinut Armille kaikenlaista uutta ja kivaa Hymy Ekana ostin meiltä töistä Armille uuden pannan, tällaisen vaaleanpunaisen timantti bling bling -turhakkeen...

Panta ei olekaan ihan jokapäiväiseen käyttöön, vaan ihan pyhäpanta. Pannaan kaulaan sitten jos lähdetään jonnekin kyläilemään tai vaikka kun mennään kaupungille kävelemään Silmänisku

Armi ylpeänä esittelee uutta pantaa

Ilme on vähintäänkin yhtä söpö kuin panta =)

Mä en kyllä oikeesti ymmärrä että miten menin Armille tällaista hömppää ostamaan... Jo Messarissa mä katselin kaikkia höpöhöpö -juttuja ja nyt yhtenä päivänä tilasin töihin myyntiin tätä söpöilyhömppää, ja lankesin siihen itsekin...Nolostunut Noloa... Laitetaan puolustukseksi vaikka sellainen seikka että panta on ihanan pehmeää ja joustavaa keinomokkanahkaa, tuntuu miellyttävälle käteen ja varmaan kaulaankin. Yleensä Armilla kaikki on ekana käytännöllistä, sitten vasta tulee ulkonäkö. Armilla on kyllä muutakin vaaleanpunaista, nimittäin flexi, ja pinkki/lila villapusero.


Villapuseroista puheenollen. Yhtenä päivänä selailin vuodatuksessa käsityö-aiheisia blogeja ja tuli itselle ihan kamala hinku neuloa jotain pientä kivaa. Meillä alkaa olla tupa täynnä sukkia niin seuraavana mieleen tuli tehdä jotain Armille... no mitä... no villapusero. Se on sen verran pikkuinen ja nopea että saa yhdessä päivässä tehtyä kun oikein pinnistää, varsinkin kun tekee paksusta langasta. Tässä tulos:

Puku on tarkoituksella vähän pitkä, kun jostain syystä kaikki mun tekemät villavaatteet rullautuu hännäntyvestä ylöspäin sellaiselle kummalliselle kerälle... No nyt on varaa vähän rullautuakin... =)

On muuten tosi hyvin istuva puku! Ehdottomasti paras tekele tähän mennessä! Väri ei ehkä ole just se mun lemppari, mutta tuollaista sattui tällä kertaa varastoista löytymään... Nyt on tekeillä liukuvärjätystä beigestä vähän pörröisestä langasta vielä toinen puku. Sitä en kyllä tänään meinannut valmiiksi asti tehdä, täytyy tehdä ihan rauhassa ajan kanssa.


Vähän löytyy kyllä sanomistakin. Tässä ja niinkuin kaikissa villapuseroissa on yksi isompi ongelma. Lenkillä puku 'valuu' taaksepäin, liian usein saa olla nykimässä kauluksesta eteenpäin. Auttaisikohan jos tekisi pienen reiän kaulukseen taluttimelle... Jotain täytyisi kyllä keksiä. Noin niinkuin muuten villapuserot on kyllä mun ehdoton lemppari talvivaatteeksi koiralle. Tietysti säästä kiinni, pari astetta pakkasta voi olla, eikä saa tuulla paljoa. Koska puvuissa ei ole sen kummempaa vuorta, menee viima ja märkä äkkiä läpi. Villapusero on niin ihanan joustava ja huomaamattoman oloinen koiran päällä.

Täytyy varmaan alkaa miettiä uloslähtöä, onhan niille uusille puvuille ja pannoille käyttöä oltava...!