Tänään meillä kävi parhaat vieraat ikinä! Pihakoiria oli koossa kolmen sukupolven verran kun Bertta ja Inkku kävi tervehtimässä pentuja.

Bertta-täti komentaa pentuja korkeammalta

Inkku-mummo tykkäsi lapsenlapsistaan tosissaan, leikki niin innoissaan pentujen kanssa että oli ilo seurata niiden touhuja. Varsinkin Pätkis tuntui olevan mummono suosioissa, niin leikeissä kuin kurituksessakin...

Olen tämän viikon totuttanut pentuja pantaa. Voi miten söpöille ne näyttääkään, vai mitä?

Eka ei ole pannasta milläskään

Kerttua kyllä vähän kutittaa

Ollaan käyty pentujen kanssa myös "lenkillä". Ekana päivänä otin Armin ja aina yhden pennun mukaani ja käveltiin korttelin ympäri. Aikamoista menoa se oli, Armi ei osannut keskittyä yhtään ja pentu sinkoili sinne tänne. Hissukseen mentiin ja muutaman sadan metrin matkaan meni varmasti 10-15 minuuttia. Seuraavalla kerralla mentiinkin sitte yhdessä koko porukka, mulla oli Armi ja Kerttu ja Petterillä pojat. Sellainen ratkaisu ei toiminut sitäkään vähää... ihan päätöntä menoa... =) Ohikulkijoilla oli kyllä hauskaa...  Mutta kerta kerralta tuo tuntuisi sujuvan paremmin.

Mun mielestä pennut on jo siinä iässä (kohta 9vk) että tällaisia asioita pitää alkaa harjoitella. Normaalistihan pennut olisi olleet jo viikon verran uusissa kodeissaan harjoittelemassa mm. tuota lenkkeilyä, ja muitakin perustaitoja. Koska kaksi pennuista lähtee vasta hieman myöhemmin, koen että on minun vastuullani aloittaa tällaiset sopeuttamiset niiden kanssa. Pätkis siis lähtee ylihuomenna lauantaina ja Eka ihan viimeisenä maanantaina.

Uusien jännien juttujen jälkeen tulee tietysti väsy, paperipino on edelleen pentujen lempipaikka

Kerttu ja Pätkis

Mulla pon kyllä noita pentujen asiapapereita vieläkin enemmän kuin tarpeeksi... Sain ystävältä 3 nippua paikallislehtiä n. kuukausi sitten ja vasta on yksi nippu käytetty... no, Kertun kanssa menee varmasti vielä jokunen lehti, mutta nuo loput parituhatta täytyy varmaan tallettaa seuraavaa kertaa varten...

Kahden kerroksen väkeä

Häkki on kyllä paras keksintö ikinä! Armikin on alkanut pentujen myötä viihtyä paremmin häkissä. Osittain vaikuttaa tietysti myös se että Armi on öiksi häädetty makuuhuoneesta. Olen aika ylpeä itsestäni, Armi ei ole kertaakaan pentujen syntymän jälkeen nukkunut meidän sängyssä! Illalla saatetaan ottaa se hetkeksi hellittäväksi kun katsellaan telkkaria, mutta kun valot sammuu, Armi lähtee portin taa. Enkä kertaakaan ole kuullut minkäänlaista kopinointia, piippausta tai kaltereiden kolinaa, ihan huippua! Enimmäkseen Armi nukkuu joko tuossa häkin katolla, olohuoneen sohvalla tai sitten matolla makkarin portin edessä. Yhtenä iltana ihmeteltiin kovasti miksi pennut kiljuu hädissään ja yrittää sitten kaikki tunkeutua sohvan alle... Syyksi selvisi lukkiutunut häkin ovi... niin ovat paikan omakseen ottaneet.

Joku on ihan vähän rento...

Kuvasta ei ehkä huomaa mutta Kerttu on siis ihan vetelänä ja pää on pudonnut sohvalle asti. Kertusta on kehittymässä oikea sylikainaloinen... =)