Mitenkäs teidän viikonloppu sujui? Armilla olikin oikea vauhti-viikonloppu! Ihanat ilmat mahdollistavat kaikenlaista mukavaa ajanvietettä. Heti aamusta lähdettiin kunnon lenkille määränpäänä emännän lapsuudenkoti Kuusankosken Keltissä. Korialta Kelttiin menee vanha purattu junanrata, oikein sopiva reitti kävellä, ei tarvitse kiertää virallisia teitä pitkin. Onhan se mukavampaa kävellä metsän keskellä kuin tylsää asfalttista pyörätietä.
Ensin mentiin tervehtimään mummua. Mummu olikin juuri paistanut pannukakkua, joten välipalaksi saatiin pannaria ja maitoa, ja Armille vesikuppi. Kyllä Armi pannariakin sai, näytettiin mummulle koirakoulussa opitut temput, niin loppujen lopuksi palkaksi tuli kokonainen pannukakun palanen (eikös ne tuppaa olla sellaisia ainakin 10x10 senttiä... ) Ulkona oli tilaa juosta ja haistella naapurin koiran tuoksuja. Pihalta löytyi oikein vanhanajan luomuleluja, kuusenkäpyjä. Armista oli hurjan hauskaa heitellä käpyjä, ottaa koppia ja lopuksi tuhota kävyt ihan pieneksi pilpuksi.
"Näkyisiköhän tuolla kauempana vielä parempi käpy..."
Aikamme leikittyämme lähdettiin äitini luo.Tarkoituksena oli viettää päivä mökillä! =) Mökki sijaitsee Luumäellä noin 45min ajomatkan päässä. Ihanteellinen matka, ei liian pitkä, mutta sen verran pitkä kuitenkin että ehtii irtautua arjesta sinne ajellessa. Onneksi Armi on hyvä matkustaja. Yleensä käy heti nukkumaan kun päästään autoon. Lähdettiin äitin kanssa mökille tarkastamaan paikkoja talven jälkeen. Käytiin ensin Sotkan kautta hakemassa muutama aurinkotuoli kesää varten.
Tämä kuva on otettu viime kesänä kun olimme mökkeilemässä ystävieni Heidin, Heikin ja Timi-vauvan kanssa. Koirat Sani ja Rocky.
Mökillä oli lähestulkoon kaikki lumet sulaneet jo pois ja järvestä kaikki jäät lähteneet. Kyllä oli Armilla tilaa juosta! Mökki on aika jyrkällä rinnetontilla, joten raskasta treeniä riitti perhosten perässä juostessa rinnettä ylös ja alas mustikanvarpujen ja muiden risujen seassa.
Kuva ylhäältä puuliiterin luota alas saunalle ja rantaan päin.
Myös mökkinaapurit olivat paikalla, kävimme esittelemässä Armin heille. Saattaahan olla että kesällä Armi eksyilee sinnekin suuntaan, tietävät sitten minne palauttaa karkulaisen. Naapureiden ranta on kaunis ja matala, Armi ei varmaan edes hoksannut vettä kun juoksi linnun perässä rantaan ja veteen asti kainaloita myöten. Ei kyllä onneksi säikähtänyt, mutta ei myöskään ollut heti uudelleen menossa kahlailemaan.
Hirveän temuamisen jälkeen paistettiin makkaraa ja Armikin sai osansa. Maha täynnä oli hyvä vähän huilailla kuistilla varjossa ja sulatella päivän tapahtumia. Kotimatka sujuikin sitten untenmailla takapenkillä.
Kommentit