tarkoittaa Hyvää päivää venäjäksi.
Nyt on sitten Venäjän reissu ohi ja oli kyllä mukava matka.
Pietari on ihan älyttömän kaunis kaupunki, ainakin näin kesäisin. Onhan siellä toki kamalasti ihmisiä (5-6miljoonaa), kamalasti autoja ja ruuhkia ja kamalasti roskaa, mutta myös kamalasti ihania vanhoja rakennuksia, kirkkoja, puistoja, siltoja ja patsaita.
Matka Pietarin laitakaupungilta keskustaan Nevsky Prospektille kesti pari tuntia kamalassa ruuhkassa. Liikennekulttuuri oli jotain ihan hirveätä ja koko liikenne ihan pelkkää kaaosta.
Pääkatu Nevsky Prospekt, 4km, 1tunti 15min...
Pietarin esikaupungissa oli tällaisia taloja, yhden talon pituus oli satoja metrejä kanttiinsa, kuvassa on siis vain pieni osa yhdestä talosta.
Täytyy olla tarkkana jos lähtee illalla kaljoille, että osaa varmasti kotiin oikeasta ovesta... :)
Keskikaupungilla oli kauniita vanhoja rakennuksia ja patsaita
Iisakin kirkko
Jota rakennettiin 40 vuotta, siitä on sanonta saanut nimensä... =)
Smolnan nunnaluostari ja tyttökoulu
Jos joku on lukenut Laila Hietamiestä niin täällä Sonja Orbeliani oli koulussa ;)
Vähän kun käyttää mielikuvitusta niin onnistuu helposti ajatella millaista Pietarissa on ollut vaikkapa 1800-luvulla kun ei ollut autoja eikä mainosvaloja vaan mukulakivikatuja ja hevoskärryjä, hienostuneita naisia ja tyylikkäitä sotilaita.....
Täällä linkissä on valtavasti hienoja kuvia Pietarista, en saanut kopioitua yksittäisiä kuvia tänne blogiin niin linkitän koko sivun.
Pietarin lisäksi käytiin Kronstadtissa, Terijoella ja Viipurissa. Raivola-nimisessä paikassa oltiin yötä.
Terijoesta tulee mieleen (ainakin mulle) pieni karjalainen kylä jossa on harmaita mökkejä ja muutama vähän hienompi vanha huvila. Todellisuus oli kuitenkin vähän toinen. Todella hieno ja siisti aika iso kaupunki, 20km hiekkarantaa (merenrantaa siis), ranta-bulevardeja ja ihan älyttömiä huviloita. Niin isoja ja 'upeita' että alkoivat olla jo mauttomia, 6-kulmaisia, 8-kulmaisia, pyöreitä, ulokkeita sinne ja tänne. Torneja keskellä, torneja nurkissa, viistoja, suoria, pyöreitä kattoja, kultaa ja kipsikoristeita... Ihan mitä vaan kunhan on hienompi kuin naapurilla!! Ne oli ympäröity 3m korkeilla aidoilla, sotilaat portilla. Pietarilaisella mafia-rahalla rakennettuja rantakadun varteen. Välissä oli sitten niitä vanhanajan huviloita 1900-luvun alusta, ne oli nättejä hempeän värisiä pitsihuviloita.
Terijoen hiekkarantaa Suomenlahden rannikolla jatkui lähes 20kilometriä
Terijoen kirkon pääikonostaasi
Matkalla oli mukana paljon mummuja ja pappoja, ja joillekin taisi tehdä aika tiukkaa vierailla lapsuuden kotimaisemissa, Terijokihan kuului Suomelle ennen sotia. Kyllä on upean alueen Suomi joutunut luovuttamaan pois.
Tässä rakennuksessa kirjoitettiin sopimuspaperit sotakorvauksista.
On ihan selvää että tällaisesta matkasta ei voi selvitä kommelluksitta... =) Ensimmäinen isompi vastoinkäyminen oli kun etsittiin hotellia Raivolasta. Kyltti kyllä löydettiin, mutta tie johti rikkinäiselle lossille. Illalla kierrettiin sitten sellainen vajaa tunnin ajomatka, oliskohan ollut 35km tai jotain, suoraan joen yli matka olisi ollut ehkä 100metriä... ei onnistuisi kyllä Suomessa...
Hotellin respa ja takana ruokasali ja baarit
Tällaisia yöpymisrakennuksia oli aidatulla hotellialuella muistaakseni 6, vartija päästi meidät portista sisään kulkuluvalla...
Toinen kommellus sattui Pietarin liikenteessä. Oli tosi ahdas katu ja risteys josta bussi ei mahtunut kääntymään, joku oli nimittäin pysäköinyt ladan keskelle risteystä. Bussi tööttäsi kovasti torvea niin kadun varresta kahvilasta tuli kaksi poliisia, siviililada oli niiden auto. Risteyksestä ei mahduttu vielä sittenkään niin miesporukka kävi ulos bussista, nosti yhden edessä olevan auton jalkakäytävälle (varashälyyttimet soiden) niin sitten päästiin matkaan taas. On kuulemma ihan normaalia toiminta...
Pahin 'kommellus' oli kyllä se että mulla jäi kaikki tuliaiset ostamatta... Kaikki mammat höpötti koko ajan että 'älkää ostako Pietarista mitään, Viipurissa on paljon halvempaa...' Kun päästiin Viipuriin niin siellä ainut pysytyspaikka olikin sellainen Prisman ja Lidlin välimuoto, paikallisten ihan tavallinen tavaratalo... Kyllä harmitti ihan kamalasti!! Onneksi ostin kuitenkin Kronstadtista itselleni kengät ja Petterille puseron, niin oli edes jotain viemisiä tullattavien lisäksi. Kummityttä Jenna jäi ilman nimipäivälahjaa, samoin koirille olisin katsonut synttärilahjoja... Ja pyh! No, välillä sattuu, ei voi minkään.
Kaiken kaikkiaan matka oli kiva ja minä kyllä ihastuin Pietariin oikein kunnolla. Aikaa oli tosi vähän, mihnkään ei entinyt sisälle, mutta jäipähän ainakin syytä tulla uudestaan. Ihan varmasti haluan vielä joskus nähdä Eremitaasin, Talvipalatsin, Tsarskoje Selon ja Pietarhovin. Koko kaupunki teki minuun lähtemättömän vaikutuksen!
Tästä tulikin pelkkä matkakertomus, nyt täytyy kiirehtiä Helin synttäreille, Armin kuulumisia vähän myöhemmin...
Kommentit