Jos onnea ja murhetta jaetaan tasasuhteessa ja samalla kauhalla, niin mulle pitäis kohta puoliin tulla useampikin mojova onnenpotku! On nimittäin pikkaisen haasteellinen viikko takana...

Vastoinkäymisten sarja alkoi varmaan siitä Armin ja erään herrasmiehen kariutuneesta suhteesta. Sunnuntaina sitten lisää harmeja; jouduin viedä lopetettavaksi mun ihka ensimmäisen itsevalitun lemmikkikissan, Onnin. Onni muutti Nemo-siskon kanssa meiltä pois vanhempieni luokse maalle reilu vuosi sitten, kun Armi sai kylään ekan poikaystävänsä Riven. Kissojen oli tarkoitus palata takaisin meille kun pennut ovat lähteneet koteihinsa, mutta todettiin sitten että taitaa olla hieman hankalaa sopeutua takaisin sisäkissan elämään 4 kuukauden maalaismaisemien jälkeen. No, Onnia ei nyt kuitenkaan enää ole, sille tuli sunnuntai-aamuna takaraajojen halvaus, jonkin aivoverenvuodon, veritulpan tms, seurauksena.

Onni oli kaunis ja höppänä kissalapsi, ikuinen pentu 7 vuoden iästä huolimatta

Maanantaina lähdettiin Eliaksen kanssa Helsinkiin Lastenklinikalle ennalta suunniteltuun leikkaus-operaatioon. Koko viikko onkin nyt sitten mennyt ajellessa edestakaisin Kouvola-Helsinki -väliä. Menee vielä ainakin muutama päivä ennen kuin saadaan Eltsu kotiin. En osaa edes kuvitella sitä jälleennäkemisen riemua joka Kertun ja Eliaksen välillä sitten onkaan. Nyt talo kyllä tuntuu tosi tyhjältä, ja koiratkin on jotenkin alamaissa.

Jotta ei oltais päästy mitenkään liian helpolla, niin keskiviikko-aamuna käytettiin vielä Armia eläinlääkärissä pahasti tulehtuneen korvan vuoksi... Tämä vaiva alkaa onneksi jo helpottaa, Armi on päässyt kaikkein helpoimmalla näissä lääkärikäynneissä. Kerttu vaan tuppaa hoitamaan äitiään hieman liikaa, meinaa korvatipat mennä parempiin suihin...

Koirat onneksi saavat lohtua toisistaan, ja niin mekin niistä!

Kerttu harrastaa muuten vieläkin tuota mamman päällä makoilua, ihan samalla tavalla kuin pentunakin =)

Toivottavasti olisi ensi kerralla jo parempia uutisia!