Tänään postiluukkuun kolahti se kauan odotettu kirje, postia kennelliitosta, VIRALLISET ja VAHVISTETUT KUVAUSTULOKSET!! Lonkat B/A, kyynärät 0/0 ja polvet 0/0. Joka ikinen päivä kävin KoiraNetissä kurkkaamassa että JOKO? Ja sunnuntaina heräsin Helin tekstiviestiin että oletkos huomannut...?? Ne polvethan sinne tuli vähän aiemmin, kun se virallisetaminen on kai yksinkertaisempaa kuin röntgenkuvien tarkastus. Mutta kyllä nyt olen helpottunut!

Armilla on ollut jos jonkinlaista kivaa puuhaa... Nyt juoksun aikaan olen kovasti yrittänyt keksiä sille jotain järkevää ja mielekästä tekemistä, kun tuo vapaana lenkkeily on nyt päivä-ohjelmistosta pois. Juoksutkin alkaa olla jo ohi, vähän vielä turvotusta ja yleistä surkeutta havaittavissa, mutta ihan kivasti menee kuitenkin.

Huomasin muuten ihan kumman jutun. Tästä on jo aikaa kun kaverini setterillä oli juoksut ja kaverini ihmetteli että miten tuo koira haisee niin pahalle muutaman päivän ajan. Kasvattajalta sai sitten vastauksen että koira haisee tärppipäivinä. Nyt huomasin Armilla ihan saman jutun; reilu 10pv juoksun alkamisen jälkeen ihmettelin, että kylläpäs koira haiseekin pahalle, ja kyselin Petteriltäkin että onko Armi päässyt johonkin likaiseen kuraojaan kahlaileman. Ei ole päässyt. Se haisi likaiselle, mutta ei ollenkaan sellaiselle perus-likaiselle-märälle-koiralle, vaan ihan vaan kauttaaltaan omituiselle. Silloin tuli mieleen se kaverin setteri. Olisikohan Armilla ollut jokin samantapainen juttu. Parin päivän päästä haju loppui, olin jo aikeissa pestä sen, kun huomasin etteihän tuo pikkukoiranen enää niin dunkkaakaan... Onko kukaan muu huomioinut ikinä mitään vstaavaa??

Jokunen aika sitten Armi pääsi hierontaan. Meillä käy töissä asiakkaana Milla, joka opiskelee koirahierojaksi, ja hän tarvitsee asiakkaita koehierontaan. Milla kysyi saisiko Armia hieroa muutaman kerran ja tietysti suostuin. Eihän siinä kai mitään virallista vikaa tai vaivaa ole, mutta hyvää taitaa tehdä kuitenkin. Alkuun Armia ihmetytti kovasti että miksi pitää maata kyljellään ja olla vaan ihan paikallaan, täähän on tosi tylsää, varsinkin kuin oven takaa kuuluu kaikkea mielenkiintoista kolinaa... Ja mitä tuo vieras tyyppi oikein hiplaa varpaanvälejä...?? Alun jännittämisen jälkeen Armi kuitenkin rauhoittui ihan nätisti, ja homma sujui oikein mukavasti.

Milla kävi Armin läpi varpaista hännänpäähän ja korvista kuononpäähän, välillä vähän ojennusta ja sitten koukkua, lopuksi ihanaa päänhierontaa. KIITOS MILLA!

Tässä yhtenä päivänä Armilla kävi ihan oma vieras, meille tuli nimittäin ihka ensimmäinen mahdollinen pennunostaja tutustumaan rotuun ja Armiin. Sovittiin että mennään yhdessä lenkille ja siinä samalla jutustellaan ja tutustutaan. Meillä olikin oikein mukava lenkki, mentiin tuonne kasarmin metsään kävelemään. Vähän aikaa oli aikaa vielä jutella lisää lenkin jälkeenkin, ja kotona ollessa Armi näytti kyllä parhaat puolensa; tuli ihan viereen rapsuteltavaksi, kieri selällään, oli nätisti ja rauhallisesti ja muutenkin kaikin puolin kunnolla ja kiltisti. Ei siis mitään hepulikohtauksia, ei haukkumisia, ei kissankiusaamista eikä mitään muutakaan, joka saattaisi pelottaa innokkaan pihakoira-fanin pois... =) Kiitos Armi kun osasit käyttäytyä, ja KIITOS KATJA lenkkiseurasta, mennään toistekin! (jospa sitten näkisit sen riehakkaan ja kahelin Armin...)

Armista on tullut ihan maalainen. Petteri on ollut viikon verran kesälomalla, niin me ollaan ehditty ja jaksettu lenkkeillä yhdessä. Yhtenä päivänä mentiin Petterin kotiinTakamaalle lenkille ja Armi nautti ihan suunnattomasti kun sai pitkästä aikaa juoksennella fleksissä pidempiä matkoja pitkin peltoteitä ja pusikonreunoja. Välillä ne ottikin kunnon spurttia Petterin kanssa aina pari tolpanväliä kerrallaan ihan täysillä ja sitten takaisin. Armin mielestä on niin ihanaa juosta! Eilen käytiin lenkillä minun kotona Keltissä, lisää siis hiekkateitä ja peltoja. Ja HEVOSIA!! Ekat hevoset kyllä aika pelottavia, niille piti kovsti räksyttää ja isotella, häntä kuitenkin heilui koko ajan. Toisessa paikassa oli tamma ja pikkuvarsa, ne ei enää olleetkaan niin pelottavia, ja viimeistä tapaamaamme hevosta Armi kävi kurkkaamassa ihan puolen metrin päästä. Itse kävin taputtelemassa heppoja ja vein Armille hevosenhajua nuuskittavaksi kädestäni, Armi vallan villiintyi. En ole aikoihin nähnyt Armia niin innokkaana lenkillä, tuntui että piti päästä joka paikkaan ihan heti, joka heinänkortta haistella ja jokaista kökkärettä tutkailla. Armi kulki selkä suorassa kaula pitkällä nenä ylhäällä pitkin askelin kuin olisi viestittänyt kaikille: Tänne minä kuulun! Armi on NIIN LANDELAINEN =D Täytyy ehdottomasti mennä useammin, ja sainkin jo houkuteltua Helin mukaani joku päivä.

No mutta ei se elämä voi pelkkää hupia olla, välillä on tehtävä töitä elantonsa eteen. Lauantaina otin Armin mukaan töihin.

Armi on ollut mulla töissä mukana viimeksi ihan pikkupentuna. Jossain vaiheessa se vaan kyllästyi niin pahasti että en sitten enää raaskinut ottaa sitä mukaan. Lauantaina olin yksin töissä niin ajattelin että voinkin pitää Armin kassan takana (muut koirat on yleensä takahuoneessa syrjässä). Yksin ollessa voin aidata kassalle menevän aukon, eikä se minua millään lailla haittaa, en kyllä viitsi tuota tehdä kun ollaan yhdessä töissä, ettei häiritse muita... Armi oli oikein kelpo työkaveri, hurmasi asiakkaat ja piti minulle seuraa niinä muutamina hiljaisina minuutteina.

Mikäs täällä on ollessa rustoa rouskutellessa :)

Armilla on kamala karvanlähtöaika, vaikuttaa vissiin nyt yhtäaikaa sekä juoksut että talvikarvan pudotus... Harjailin Armia töissä sellaisella uudella vempeleellä, joka lupaa poistaa lähes kaikki irtokarvat koirasta. Kokeilin tuota FURminaattoria Armiin viime syksynä kun se tuli meille myyntiin ja totesin että ihan turha kapistus, ei tee yhtikäs mitään pihakoiran karvalle. Nyt kokeilin ihan piruuttani uudestaan ja eipäs se hullumpi kapistus ollutkaan, sain Armista irti kaksi kourallista kuollutta pohjakarvaa, sellaista pehmeää pumpulivillaa... Se olikin siis ihan vain ajankohdasta kiinni, se toimivuus... Täytyy varmaan investoida... Meillä on nimittäin kotona kaikki paikat vuorattu valkoisella karvalla, on lattialla sängyssä sohvalla matolla pyykeissä pöydillä kaapeissa ruuassa huulirasvassa naamassa... ja imurissakin! Nyt alkaa jo vähitellen helpottaa...

Yhtenä päivänä Armi käpertyi viluisen oloisena ikkunan eteen aurinkoon, laitettiin vielä Petterin pusero lämmittämään, lopulta pujahti puseron alle ja nukahti sinne piiloon...

Meinasi tulla paniikki, kun oli pikkupihakoira hetken hukassa, ennen kuin kömpi haukotellen ihmisten ilmoille takaisin.