Armi pieni reppana makaa väsähtäneenä sohvalla. Ollaan tehty taas kaikenlaista kivaa!

Lauantai-aamuna Heli toi Inkun ja Bertan meille päiväksi hoitoon. Itse lähdin aamulla töihin, niin Petteri toimi lastenvahtina kolmeen asti, ja koko ajan oli ollut käynnisä ihan mahdoton sutina.

Armia piti välillä pitää tiukasti sylissä että Bertta sai edes hetken levätä. Tai sitten Bertta kipusi syliin Armilta turvaan, silloin kun sattui niin hyvä tsäkä ettei Inkku ollut jo syliä vallannut... Melkoista menoa se kyllä oli... Aikamoinen homma olisi asua kolmen koiran kanssa. Luultavasti se ei kyllä sitten olisi koko aikaa samanlaista huliviliä...

Onneksi välillä vähän rauhoituttiinkin koko porukka.

Inkku ja Bertta poseeraa niin nätisti että... =)

Päivällä käytiin Petterin kanssa vajaa tunnin lenkillä, sitten vielä illalla Helin kanssa reilusti yli tunnin lenkillä. Armi oli ihan mahdottoman väsynyt ja heti kun vieraat lähtivät, se meni äkkiä sänkyyn nukkumaan. Aamulla unta riitti reilusti yli yhdeksään. Ihanaa oli itsekin nukkua kerrankin vähän pidempään, Armi nimittäin ykeensä heräilee heti kun alkaa tulla valoisaa... eli yhä aikaisemmin koko ajan... Saas nähdä nukutaanko kesällä laisinkaan... =)

Viime viikolla käytiin Armin kanssa ekaa kertaa koirapolulla Kouvolassa. Ei olla myöskään ikinä käyty koirapuistossa. Eli kaikki koiratapaamiset ovat olleet lenkillä tai treenissä. Joskus sattumalta ollaan tavattu muita koiria siten että Armi on ollut irti. Sellaiset tapaamiset ovat aina onnistuneet parhaiten.

Kouvolan koirapolku on vajaa kilometrin mittainen pururadanpätkä metsässä, ja sen keskellä on vielä lisäksi aidattu koirapuisto. Mukava paikka. Eka kerralla tosiaan mentiin Armin kanssa kahdestaan ja aika pian meidän seuraan liittyi muita koiria, mm. kääpiösnautseri, noutajia ja kaksi lyhytkarvaista collieta. Muutaman kerran Armilla nousi irokeesi pystyyn kun uusia koiria ilmestyi joukkoon. Maailman suurin ihme oli ehkä se että Armi ei haukkunut muille koirille juuri ollenkaan. Olin kovasti hämmästynyt hyvästä käytöksestä. 5 tai 6 kierrosta käveltiin, mutta sitten meidän piti lähteä pois kun toinen niistä collieista alkoi kiinnostua Armista vähän liikaa. Se tökkäsi kuononsa Armin takajalkojen väliin ja kippasi Armin kumoon. Ainakin 120 kertaa...

Tänään lähdettiin samaiselle polulle uudestaan, nyt isommalla joukolla Inkun, Bertan ja Helin kanssa. Nyt kävi Bertalle vähän samalla tavalla, suuren suuri berniuros kiinnostui pikkuisesta Bertasta hieman liikaa... Taitaa kyllä olla Bertalla juoksut alkamassa... Ihanaa oli kuitenkin juosta vapaana, pomppia, säntäillä, leikkiä kepeillä ja kerjätä namia... =)

Näin hauskaa meillä oli tänä viikonloppuna!!

Nyt kun olen Armin kanssa enemmän touhuillut, niin huomaa että jokaisesta hetkestä koiran kanssa tulee niin hyvä mieli ja hyvä olo. Tuntuu että voisin jopa sanoa että minä harrastan Armin kanssa. Me harrastetaan yhdessä kaikkea mukavaa, ja me vietetään laatuaikaa yhdessä (niin kamala kuin tuo sana onkin...). Armista on tullut erilainen. Se on enemmän minun perääni, siis siten että se ottaa kontaktia helpommin ja jopa ama-aloitteisesti. Lenkille Armi muistaa ottaa korvat mukaan, muistaa pitää kuulolaitetta päällä, ja ennenkaikkea myös ymmärtää kuulemaansa. Ja usein vielä toteuttaakin sen... =) Alan konkreettiseti ymmärtää lausetta 'Koulutettu koira on vapaampi ja onnellisempi kuin kouluttamaton'.

Armi on onnellinen ja niin olen minäkin!