Vihdoin se kauan odotettu paketti kolahti postilaatikkoon, Armin oma varoituskyltti. Niinkuin aiemmin oli puhetta, käytiin vappuna markkinoilla Artun koiratarvikkeen kojussa kuvattavana. Silloin oli tosi kuuma päivä ja aurinko häikäisi välillä aika pahasti. Tässä on tulos!
Mun mielestä aika onnistunut otos. Sain ensin sähköpostiin 5 kuvaa valittavaksi ja tekstimallit katsoin Artun koiratarvikkeen nettisivuilta. Sitten lähetin valitsemani kuvan ja tekstin sinnepäin ja kyltti ja lasku tuli sitten (vihdoin ja viimein) postissa. Meidän kyltti on kokoa puolikas A4, onkos se sitten niinkuin C5 tai jotain ja hinta oli 5e. Ei ollenkaan paha. Täytyis ottaa pora esille ja kiinnittää kyltti meidän talon tiiliseinään...
Näitä mallintöitä on muuten luvassa enemmänkin. Huomenna tiistaina ollaan menossa illalla Lahteen. Siellä on ulkomuototuomarin koulutuskurssi ja ollaan menossa Helin, Inkun ja Bertan kanssa sinne näytille että millainen se tanskalais-ruotsalainen pihakoira oikein on. Tottakai sinne on tulossa myös paljon paljon muita pihakoiria. Minusta tämä on todella hieno tilaisuus päästä näytille kyseiseen tapahtumaan!! Kiitos Heli kutsusta. Täytyy sitten kirjoittaa siitäkin juttua, kunhan ollaan käyty.
Tässä muuten ihan nätti poseeraus, sain kerrankin Armin vahingossa seisomaan värikkäämpi kylki kameraan. En oikein nimittäin osaa seisottaa koiraa näin päin. Pitäis kai opetella... Mun mielelestä tää puoli on Armin parempi puoli.... =)
(Kuva Heidi)
Kirjoittamisesta puheenollen, kirjoitustöitä olen tehnyt minäkin. Olen kirjoittanut muutaman kerran juttuja rotu-yhdistyksen lehteen Pihaukseen ja nyt minut on hyväksytty viralliseksi toimittajakasi ko. lehteen. Pihaus ilmestyy 4 kertaa vuodessa joten kirjoitustyö ei ole mitenkään jokapäiväistä, vaan mukavaa ajankulua ja pohtimista aina sen hetken ajankohtaisten teemojen mukaan. Laitan sitten niitä vaikka tännekin esille johonkin laatikkoon (jos saan hyväksynnän muulta toimitukselta).
Yhtenä päivänä käytiin Heidin ja koirien kanssa Takamaalla vähän peuhaamassa, tässä muutama kuva loppuun niistä kemuista.
Vauhti on hurjaa (ainakin Armilla) kun kaverukset leikkii
Sani on sen verran iso että sille kannattaa aina välillä ESITTÄÄ alistuvaa...
Ja taas mennään ainakin tuhatta ja sataa..................
Keppi kiinnostaa kaikkia...
...mutta kukas sen sitten lopulta viekään =D
Kyllä on aina yhtä mukavaa tavata koirakamuja ja niiden ihmiskamuja! Monet monituiset jutut ollaan yhdessä puitu ja maailmaa parannettu! Ja aika kuluu kuin siivillä katsellessa koirein leikkiä. Nähdään taas pian Heidi, Mango ja Sani!! <3 Mutta vähintäänkin yhtä kivaa on sitten illalla kömpiä rättiväsyneen koiran viereen nukkumaan. Tällä kertaa Armi tosin kömpi ihan pussilakanan sisään asti :)
Hyviä unia ja pihakoiran kuvia kaikille! (tai vaikka sen oman koiran, jos ei satu olemaan pihakoira...)
Kommentit