...kun Armin masu alkaa pullistua =)

Vatsan kasvua on havaittavissa ihan selvästi, voi miten söpöä.

Tässä kuva Armista ihan 'normaalina'

ja tämä kuva on otettu pari päivää sitten

Minun mielestä ihan selvästi alkaa olla jo vauvamasua näkyvissä. Lisäksi Armille on kasvanut kunnon daisarit =) ja ehkä kaikkein hassuinta on se, että tissejä onkin nyt kahdeksan sijasta yhdeksän... Ylös toiseen kainaloon on ilmestynyt vielä yksi varatissi lisää... =)

Vauvat on nyt suunnilleen 4 senttisiä. Kaikki pikkuisen koiranpennun osat alkaa olla jo havaittavissa ja tästä alkaakin sitten se todellinen kasvun aika.

Raskaus näkyy kaikin puolin Armin olemuksessa; selkä on levinnyt ja tuo vatsalinja suorenee, istuessa vatsa jo hieman retkahtaa ja maatessa koira näyttää täysin tasapaksulle. Makoilu hoituu tosin enimmäkseen kyljellään.

Tai sitten selällään kiemurrellen

Armi tykkää kovasti vatsan silittelystä ja jos vaan mahdollista, on entistäkin rauhallisempi. Täytyy vaan toivoa että kropan lisäksi palautuisi ennalleen myös luonne, minusta Armi on parhaimmillaan reippaana, energisenä ja vähän villinä. Tällä hetkellä tuo rauhallinen koira tuntuu jopa hieman tylsältä... No mutta täytyyhän tulevan mamman osatakin ottaa rennommin, sehän on ihan selvää.

Lenkkeily sujuu vielä ihan vanhaan malliin. Näin kuumilla ilmoilla tosin meidän lenkit painottuvat aikaiseen aamuun ja myöhäiseen iltaan. Päivisin Armi tykkää makoilla takapihalla auringossa, mielellään oikein kuumassa paikassa musta maton päällä. Kyllä se vaan niin on että pihakoirat rakastavat lämpöä. Näillä säillä olisi ihana mennä mökkeilemään ja uimaan. Meiltä jää varmasti koko kesänä käymättä mökillä, en viitsisi tuota vesipetoa mukaan ottaa kun en kuitenkaan pysty pitää sitä poissa järvestä. Enkä kyllä raaski lähteä mökille ilman Armia...

Armi aamulenkillä

En enää kovinkaan paljon uskalla pitää Armia vapaana. Ainoastaan paikoissa joissa tiedän ettei vastaan tule koiria, autoja, kävelijöitä... no oikeastaan ketään. Täytyy koittaa elää mahdollisimman vaaratonta, stressitöntä ja terveellistä elämää. Eikä se silti ole niin varmaa etteikö mitään sattuisi, yhtenä päivänä Armi juoksi pallon perässä päin betonista kaivonrengasta niin että pamahti ja kuului vaan kamala tömpsäys, ja sen jälkeen kiljaisu. Onneksi mitään kummempaa ei sattunut... kuka käskee juosta täysillä eteenpäin niska / lapa edellä...?

Loppuun vielä Armin (vissiin muutaman muukin Villiniittyläisen =D ) vakio pose