Nyt on vaivat hoidettu ja Armi on taas terve. Lenkkeily maistuu kun ei kylmä ilma enää yskitä, samoin sisällä riehuminen ja pihakoira-pilates ovat taas sallittuja lajeja. Ja treenaaminen myös!

Eilen taas oltiin alokas-tokoilemassa. Heti kun päästiin halliin Armi istua nöksähti mun eteen, otti katsekontaktin ja alkoi odottaa käskyjä. Kun en heti sitä huomioinut niin alkoi häntä heilua, hetken päästä koko pylly heilui ja koira kiemurteli istuallaan edessäni innokkaampana kuin koskaan... =) Kyllä sitä motivaatiota tuntuisi riittävän. Bertta-sisko oli siinä vieressä Iidan kanssa, välillä meinasi mielenkiinto livetä siihen suuntaan (molemmilla toisiinsa) niin me Armin kanssa vaihdettiin paikkaa vähän kauemmas kiusauksesta. Taisi Berttaan ja Iidaankin puraista treenikärpänen... =) Mä olen kovasti pyytänyt Petteriä mukaan treenaamaan. Tai edes katsomaan. Se tuntee Armin kotioloissa mutta ei varmasti osaa kuvitellakaan miten paljon koira muuttuu kun päästään treenipaikalle. Mullekin on nyt ihan vasta auennut aivan uusi maailma, ja näen Armin ihan uusin silmin.

Ettei näistä kirjoituksista aina tulisi ihan pelkkiä treenipäiväkirjajuttuja, täytyy kertoa välillä jotain muuta. Kuun vaihteessa oli pihakoirien kevätkokous, hallituksen kokous ja lehtiporukan epävirallinen tapaaminen. Hallituksen kokouksessa oli asialistalla se mun kennelnimen puoltoanomus, ja läpihän tuo meni. Nyt sitten on voitettavana enää 3 organisaatiota; Suomen Seurakoira Yhdistys, Kennelliitto ja FCI. Näistä ei enää väliaikatietoja tipahtele, seuraavat kuulumiset on sitten Koiramme-lehdessä pikkuprintillä ensin anotuissa nimissä, sitten hyväksytyissä nimissä.

Kokouspäivän parasta antia oli kuitenkin luento jossa oli aiheena koiran (perus-) ja tuoreruokinta. Mä olen jo pidempään miettinyt että haluaisin monipuolistaa Armin ruokavaliota. Pääasiassa meillä siis syödään napulaa, sinne joukkoon jauhelihaa tai naudanmahaa, silloin tällöin harvoin lisään piimää tai ruuantähteitä. Olen ajatellut puurojen keittämistä ja vihannesjuttujakin aina silloin tällöin, mutta ne on kyllä jääneet ajatuksen asteelle, ei ole paljon koiran mahaa päässeet täyttämään.

Kyseinen luennoitsija on Puhti- koiranruuan kehittäjä, ja työkseen hän suunnittelee ruokavalioita pääasiassa urheilukoirille ja eläinlääkärien pyynnöstä sairaille koirille, ja toimii myös koirakouluttajana. Mä olen niin vakuuttunut... Menin heti seuraavana arkipäivänä Faunattareen (oman työpaikkani pahin kilpailija!!!) ja ostin Kana-Kasvis-Puhtia. Ja kaurapuuroakin keittelin tässä yhtenä päivänä, raastoin porkkanaa joukkoon ja sitten Oscarin pakastepullia. Armille maittaa oikein hyvin. Ehkä parhaiten luennosta jäi mieleen kouluttajan lause: "Kun syöttää koiralle aina pelkkää kuivaruokaa, on se sama kun söisi itse 10 vuotta pelkkää Nutrilettia. " Siis kyllähän sillä elää ja periaatteessa se on 'täydellistä ravintoa' mutta äärimmäisen tylsää se on... Tuo pisti kyllä oikeasti vähän miettimään asioita.

On täällä taas ehditty hupsutellakin... Yhtenä päivänä meinasin pelästyä kun tulin töistä kotiin:

Onneksi Armi oli tutkimassa oman lelunsa sisuskaluja, eikä meidän nojatuolin sisustaa... =)

Olen tässä myös aloitellut yhtä käsityöprojektia, ja Armi (kaikkien pihakoirien tapaan) haluaa osallistua:

Lankakasassa on ihana myllätä ja möyhentää!! Armilla on muutenkin tapana pedata aika raivokkaasti ennen kuin paikka kelpaa maattavaksi. Tuossa kasassa saa aikaiseksi aikamoisen hyrskynmyrskyn, langat purkaantuu keritä ja sinkoilee pitkin olohuonetta... No mutta ei se haittaa, jämälangoista tehdään tilkkupeittoa, se ei ole niin justiinsa... Armi on niin kiltti, se haluaa vaan avittaa... =)