...pitkästä aikaa!

Nyt kun kaikki kiireiset asiat ja sähköpostiongelmat on saatu järjestykseen, on pitkästä aikaa blogipäivityksen vuoro...

Armin kanssa ollaan tehty taas kaikenlaista... =)

Viikko sitten oltiin keskisuomessa viikonloppu mummia katsomassa dementiakodissa ja otin Armin pitkästä aikaa mukaan. Kuuden tunnin automatka tuntui pitkälle, mutta onneksi Armi on kelpo matkustaja. Yötä oltiin hotellissa ja siitäkin suoriuduttiin mallikkaasti.

Mulle sattui pari kömmähdystä tavaroiden pakkausvaiheessa, Armilla ei ollutkaan mukana häkkiä, eikä yhtään lelua... Sehän tiesi vierailua paikalliseen eläinkauppaan ja luksusta muutenkin...

Ihana laamalammas joka piippaa ja helisee.

Sängyt ja tuo jakkara oli just sopivasti puolen metrin päässä toisistaan, Armin mielestä oli ihan sikasiistiä hyppiä ympyrää tuolla sänky-sänky-jakkara-sänky-sänky... Ja tietysti vieressä sai nukkua... Mutta siinäpä olikin pulmaa kerrakseen että olisiko nukkunut mun vai äitini vieressä, petiä piti vaihtaa yöllä useampaan otteeseen... =) En kyllä oikeasti tiedä että saako hotellin sängyissä nukkua myös koiria, mutta eihän kerrota kenellekään, eihän...

Se, että häkki unohtui kotiin aiheutti muutakin päänvaivaa. Huoneen ovea ei saanut lukkoon ulkopuolelta, joten aina kun mentiin äidin kanssa molemmat jonnekin piti Armi laittaa vessaan odottelemaan. Huoneen ovenripa oli nimittäin äärimmäisen herkkä, sen sai auki ihan melkein ajatuksen voimalla. No mutta ei Armi kyllä pitkiä aikoja joutunut vessassa kökötämään, pikainen syönti illalla, nopsa kaupungilla käynti (=shoppailua) ja aamupala. Ja aamupalalta tietysti salakuljetettiin Armille lihapullia...

Päätarkoitus oli kuitenkin se mummin tervehtiminen (ja kaikkien muidenkin mummojen ja pappojen). Kaikki vielä tolkuissaan olevat vanhukset tykkäsi Armista valtavasti. Me kierreltiin siellä yleisissä tiloissa ja kaikki halukkaat sai silittää ja paijata Armia. Muutaman useampaankin kertaan, kun eivät muistaneet jo silittäneensä...

Oma mummi sai tietysti erityiskohtelun, Armi nostettiin sänkyyn asti

Hienosti ja rauhallisesti osasi olla sielläkin. Varmaan tässä ihan jonain päivänä äitini vie Armin omalle työpaikalleen, kunnalliseen vanhusten palvelukotiin. Tai ainakin sieltä on kovasti tullut Armille kutsuja... Armista on ihanaa olla vanhustentalossa; siellä on kovasti murusia lattialla (ja koko ajan tulee lisää), rauhallisia ihmisiä jotka antaa loputtomasti huomiota ja henkilökuntakin hemmottelee.

Tuo mummin koti on pieni yksityinen hoitokoti maalla keskellä ei mitään, joten pihallakin sai juosta ihan huoletta. Ja kyllä se juokseminen maistuikin pitkän matkustamisen jälkeen. Armi otti älytöntä spurttia ja haukkui mennessään; irrotteli oikein kunnolla (tosi harvoin on niin innoissaan juoksemisesta että pitää samalla räksyttää kokoajan itsekseen)

 

Kotona ollaan lenkkeilty yksin ja yhdessä... Pari kertaa päästiin Helille katsomaan Armin siskonpoikaa Remoa. Armi tykkäsi Remosta tosi paljon, haasteli leikkiin ja juoksutti.

Armi ja Remo on hauskasti samannäköisiä; molemmilla pilkku päälaella, viiru naamassa ja toinen suupieli vaalea. Molemmilla valkoiset selät, vähän väriä pyllyn päällä ja pienet hipsuntipsut selässä. Kropan värit on vaan eri puolilla. Ja kuulemani mukaan Remo vaihtaa väriä samalla lailla kun Armikin, vaalenee ajanmittaan nimenomaan päästä. Kyllä tuli Remoa katsellessa ihan pikkuinen Armi mieleen .

Mä täällä jo malttamattomana odottelen että saatais Armille oma pikkuinen kaveriksi...