Olen tänään joutunut toteamaan että 7-viikkoinen pentulauma on parhaimmillaan nukkuessaan... Koko päivä on ollut yhtä riepotusta edes takas, ja nyt vasta alkuillasta alkaa pennut rauhoittua. Tai siltä ainakin tuntuu.

Tänään on ollut tosi kaunis ja lämmin päivä, joten olen pitänyt takaovea auki oikeastaan koko päivän. Pennut ovat vapaasti saaneet mennä ihan oman mielensä mukaan ulos ja sisään, ulos ja sisään, ulos ja sisään...

Vauhtia piisaa niin kovasti että ei millään saa samaan kuvaan kaikkia pentuja

Leikkiminen kaverin kanssa on koiranpennun työtä. Jos joku puree liian kovasti, toinen älähtää niin ensimmäinen lopettaa... ja hyökkää kohtapuoliin vielä vähän kovempaa... Pennut painivat kovasti, ottavat toisiaan niskasta kiinni ja ravistelevat, jahtaavat toisiaan pihalla sellaista vauhtia että itseäkin oikein hirivttää. Välillä menee jalat solmuun ja sitten heitetään kuperkeikkaa... tätä samaa menoa on oikeasti jatkunut tämän viikon ihan väsymykseen saakka asti. Pentujen älähtämisen lisäksi myös minä olen alkanut kiljahdella pentujen purressa liian lujaa. Sormet ja varpaat on kovalla koetuksella koko ajan, ja pieni äänenkäyttö lopettaa nopeasti kipeät puuhat. Pennut katsovat hellyttävän kummissaan kun kiljaisen, mutta jatkavat naskalihampailla nakertelua melkein samon tien...

Välillä on ihan mukavaa touhuta myös itsekseen

Kerttu ihastelee syksyä

Jokeri kävyn kanssa

Lelumieltymyksessä pennut ovat tulleet äitiinsä. Armin lempparijuttuhan ovat kaikki Natural-lelut; lähinnä kepit ja kävyt siis. Harmillista sinänsä on se, että osa pennuista on perinyt mieltymyksiä myös iso-äidiltään, täällä on välillä sellainen kivenpyörittäjienkylä että hirvittää. Pennut kaivavat kiviä, pyörittelelevät niitä tassuillaan, kantavat suussa ja jopa järsivät. Ei ollenkaan hyvä juttu. Nuo kivileikit olen kyllä lopettanut aina heti alkuunsa.

Aatoksen ja Pätkiksen yhteinen tutkimusmatka

Anselmi ja Eka menee yhtä matkaa

Koska pennut ovat saaneet kulkea ulos vapaasti, on suurin osa asioistakin tullut johienosti ulos. Tänään olen valehtelematta korjannut sisältä ehkä yhdet pissit per pentu. Minusta se on tosi hienoa, verrattuna vaikkapa alkuviikkoon, jolloin sai olla pesemässä lattioita koko ajan. Tämä tuskin on kuitenkaan mikään suuren suuri läpimurto, mutta parempi kuitenkin jos kaikki tarpeet tulisi sisään. Eiköhän se sadepäivänä taas sitten nähädä että mitenkä paljon luuttu heiluu...

Siivouksen ajaksi olen yleensä laittanut pennut pihalle, muutaman kerran olen kyllä imuroinut siten että kaikki ovat sisällä. Imuri ei edelleenkään tuota mitään sen kummenpaa kammoksuntaa. Samoin pennut ovat käyneet kuuntelemassa pesukonetta. Meillä on usein telkkari auki iltaisin ja välillä ääntäkin on ihan reilusti, joten pennut ovat tottuneet kodin normaaleihin ääniin. Eilen 'kaupunki' teki palveluksen leikkaamalla nurmikkoa meidän aidan takana lasten leikkipuistossa pentujen ulkoillessa. Samoin naapuritalossa on meneillään ulkovarastoremontti, joten erinäistä pauhetta ja sirkkelinääntä kuuluu sieltäkin. Loistavaa!

Ulkoilussa on kyllä puolensa. Kun oikein kovasti reippailee, on unikin syvää.

Anselmi on löytänyt yksityisdivaanin

Kerttu lepuuttaa luiden kanssa kanssa

Luista puheenollen päästään aasinsillalla taas tuohon tapakasvatukseen. Armi pitää kovaa jöötä jälkikasvulleen. Tissille ei tulla ilman lupaa! Jos Armin esteleväinen pyörähtely ei mene perille, ottaa mamma pennun pään suuhun ja kääntää sen pois vatsan alta. Jos tämäkään ei tehoa, täytyy karjaista vähäsen.

Armi järjestää aina silloin tällöin pennuille koulutustilanteita. Yhtenä päivänä nakkasin lattialle 4 possunkorvaa. Pennut tutkivat omiaan aikansa kaikessa rauhassa, vähän natustelivat ja maistelivat niitä. Hetken päästä Armi kasasi korvat keskelle lattiaa ja alkoi oikein äänekkäästi rouskutella yhtä korvista. Pentujen tullessa lähemmäs Armi alkoi toimia; ensin nostettiin hieman ylähuulta pieneen irvistykseen, ja kun sillä ei ollut mitään tehoa pääsi hampaiden välistä napakka murahdus. Pentuja parveili yhä ympärillä ja jotkut koettelivat onneaan ja yrittivät päästä varastamaan osaansa, Armi karjaisi oikein kunnolla ja liikahti lähintä pentua kohden jopa vähän hyökkäävän oloisesti. Pentujen ilme oli kyllä näkemisen arvoinen kun Armi puolusti omaa herkkuaan.

Armilla nousee ylähuuli...
*
...ja Ekalla kummasti muuttuu askel epävarmaksi

Aika paha on katse...

... ja Anselmin kehonkieli kertoo mielestäni kaiken...

Armi antaa kuitenkin lopulta periksi ja sallii pentujen herkutella

Ja sama koulutus toistuu monta kertaa päivässä milloin missäkin ja minkäkin asian tai tavaran kanssa

Välillä tuo Armin kurinpito tuntuu tosi hurjalta. Pentujen painiessa tosi kovasti ja tosissaan Armi menee silloin tällöin väliin. Alkuun Armi vain kävi rauhoittamassa tilanteen ja poistui sitten paikalta. Pari kertaa olen huomannut että Armi ensin keskeyttää tappelun ja alkaa sitten itse kurittaa alakynteen jäänyttä pentua. Minusta se tuntuu ihan hullulle ja jopa säälittävälle, että kun toinen on ensin saanut kunnolla neniinsä vertaiseltaan, tulee sitten vielä äiti joka nolaa lapsen täysin. Armi ottaa pentuja kurkusta kiinni ja murisee. Pentu menee ihan hervottomaksi, se alistuu täysin ja näyttää melkein elottomalle siinä selällään ollessaan. Muutaman kerran Armi on aika kovasti luutunnut pennulla lattiaa. Välillä on tosi vaikeata olla puuttumatta asiaan, mutta niin se vaan on kovetettava mielensä. Luotan kyllä Armiin tässä kurinpitoasiassa ihan täysin, eiköhän sillekin luonto määrää miten kuuluu toimia, ja tuolle kaikelle on varmasti tarkoituksensa. Kurituksen jälkeen pentu on melkein heti reipas oma itsensä, joten ei syytä huoleen.

Muistattekos vielä kun kakarat oli näin pikkuisia...?

...verrattuna tähän...

Aika hienoa, vai mitä?!