Nyt on sitten meilläkin meno rauhoittunut kun Bertta palasi kotiin. Ero sujui yllättävän helposti. Olin jo maalaillut mielessäni kauhukuvia Bertan lähdöstä ja Armin suunnattomasta ikävästä. Bertan palautus toteutettiin siten että mentiin kaikki yhdessä Helille ja sitten lähdettiin Armin kanssa sieltä kotiin. Armi on nimittäin tottunut siihen että Heliltä lähdetään yksin. Olin ihan varma että kotona Armi itkee ja ulisee vähintäänkin kaksi päivää, mutta kotiin päästyämme Armi kiersi asunnon kertaalleen ympäri, vinkaisi muutaman kerran, löylytti kissat ja rauhoittui. Kai se oli loppujen lopuksi kuitenkin niin väsynyt että ei jaksanut ikävöidä. Ja onhan Armilla nyt taas koko perheen jakamaton huomio... =D Siitä kannattaa nauttia!

Olen kyllä vakaasti päättänyt laittaa Armin kuriin ja nuhteeseen. Aloitettiin heti kotona illalla rauhoittumistreenit ja lenkillä vedon esto -harjoitukset. Eka päivä sujui todella hyvin, nyt täytyy päivittäin ottaa Armi syliin ja koittaa rauhoittaa se siihen oli tilanne mikä hyvänsä. Luulen että se hihnaharjoittelu on helpompaa ja tuottaa tulosta nopeammin. Olen myös miettinyt että täytyy alkaa ihan tavoitemielessä alkaa harrastaa Armin kanssa TOKOa että sillä olisi kunnon aivotreeniä joka pakottaisi ajattelemaan ja keskittymään. Ylikierroksilla käyvä koira ei ole se helpoin kaveri...

Oli meillä välillä rauhallistakin...
1814580.jpg
...vai möksöttääköhän tytöt...?

Muutamankin kerran tuli mieleen Bertan kyläreissun aikana että kestän kyllä Armin ja Bertan, mutta jos olisi kaksi Armia niin sitten en olisi niinkään varma mielenterveyden säilyvyydestä... =) Bertan kyläily pisti kyllä miettimään asioita oikein kunnolla. Bertta on niin valtavan kiltti ja helppo käsitellä. Samoin kaksi koiraa on suurempi rasitus kuin olin ajatellutkaan. Olen koko ajan ollut sitä mieltä, että ehdottomasti jätän Armin mahdollisista tulevista pennuista yhden itselleni kotiin, nyt en ole ollenkaan niin varma asiasta. Tai ainakin Armin pitää sitten siihen mennessä olla 100 kertaa viisaampi... =) Kaikki on kuitenkin kaksin verroin työläämpää... Ulkoilu ja varsinkin koulutus. Yli viikkoon en kouluttanut Armia kunnolla oikeastaan ollenkaan, välillä harmitti kun oltiin just päästy niin hyvään alkuun niissä naksutin-hommissa. Nyt on sitten taas aikaa paneutua siihenkin. Armi osaa muuten kuolla käskystä... Välillä heittää kyljelleen ihan spontaanistikin... =D

Nyt on kyllä hyvin nukuttanut tämän päivän ja illan :)
1814610.jpg

Suuri kiitos Helille luottamuksesta, kun uskoit pienen, mutta sitäkin arvokkaamman aarteesi hoitooni.
Tämä kostetaan vielä... =)