Meillä on ollut täällä hulinaa... =)

Armi, Kerttu ja Inkku

Inkku (Armin mamma, Kertun mummo) oli melkein kaksi viikkoa meidän tyttönä ja taisi tehdä aika hyvää kaikille asian osaisille. Inkku tuli siis hoitoon hieman kiristyneiden kotiolojen vuoksi, Bertan pennut oli siis niin ihania että ne olis voinut vaikka omia itselle kokonaan...

Hormonihuuruinen mamma otettiin meille toipumaan ja tulihan siinä samalla pidettyä vähän kuria jälkikasvulle ja tämän jälkikasvulle... =)

Ensimmäinen ilta meni oikeasti siten, että Kerttu kiemurteli lattianrajassa Inkun edessä lirputellen ja lipsutellen kuin pikkuinen mato.

Kun arvojärjestys oli suunnilleen saatu kohdalleen (suoraan alenevassa polvessa Inkku - Armi - Kerttu) alkoikin se hulina, vilinä, riehuminen ja leikki.

Inkku löysi uuden lempparilelun, meille jo vanha tuttu KETTU!

Kerttupa ei luovukaan ketustaan ihan niin helpolla

no nyt voi olla jo vähän sovummassa

leikin lomassa on myös hyvä antaa toiselle hieman hoitoa ja hellyyttä

ja sen pitää tietysti olla molemmin puolista

Minustakin tuntui että Inkkua piti vähän hoidella, leikkasin sen hieman pitkiksi venähtäneet kynnet tuon kahden viikon aikana joka toinen päivä. Meidän koirien kynnet leikataan vähintään viikon välein, ehkä jopa hieman useamminkin. Nyt joka toinen päivä leikatessa kynsien ytimet vetäytyivät ihan mukavasti, vaikken kertaakaan edes hermoon asti osunut. Inkku ei ollut minikyyristä moksiskaan, eikä kynsien ääni laminaatilla poikennut loppuajasta paljoakaan omien koirien rapsahtelusta.

Kun koiria on kolme, tapahtuu väistämättä sama kuin kolmen ihmisen kanssa; mä en leiki sun kaa! Meillä tilanne oli koko kaksi viikkoa seuraavanlainen; Kerttu ja Inkku touhusi koko ajan yhdessä ja Armi oli se kolmas pyörä. Kertun ja Inkun vetäessä kettua kahtia, Armi tuli siihen ketun päälle nöyristelemään Inkkua ja Inkku karjaisi Armin pois. Tätä tapahtui joka ilta useaan otteeseen. Kerttu ja Inkkun nukkuivat kyljitysten, Armi itsekseen. Kerttu kävi viemässä Armilta luut (kuten tavallista) ja Inkku karjui ne Kertulta itselleen.

Armihan ei siis ainakaan vielä pidä minkäänlaista komentoa lapselleen. Välillä ei voi kuin ihmetellä tuota Armin pitkämielisyyttä. Kerttu saa rymytä sen päällä, syödä Armin kupista, viedä luut ja lelut suusta... Inkku toi vähän järjestystä taloon ja näytti Kertulle että kuinka homma toimii. Liian äkkiä ei saanut tulla liian lähelle, ja kaikki parhaat luut on kiistatta Inkun. Jos ei elekieli tehoa niin sitten karjutaan. Ja oikein hyvä näin! Kerttu oppi hieman kunnioittamaan Inkkua ja Armiakkin.

Yhtenä päivänä jostain kumman syystä Inkku ja Armi löyttäytyivät kuitenkin yhteen ja pitivät koko illan kestävät Kertun kiusajaiset.

Täältä tulee tyrannit!

Hienoa ryhmätyötä

Aikuiset koirat luuttusivat pennulla lattiaa ainakin puoli tuntia. Siis kirjaimellisesti luuttusivat lattiaa. Kerttu ei tuolta jaloilleen noussut, mutta Armin ja Inkun työnteleminä se liikkui ympäri olohuonetta ja käväisi myös eteisen puolella. Kerttu oli ihan vetelä, korvat päätä myöten, silmät kiinni, häntä välillä koipien välissä ja tassut tuossa leuan alla. Kerttua tuupittiin ja retuutettiin, koirat työnsi kuonot Kertun alle ja kippasi sen toiselle kyljelle, äristiin ja muristiin, läpsittiin tassuilla ja pikkaisen välillä puraistiin kaulasta tai vatsasta.

Jotenkin hyvin kiehtovaa.

Shut up!

Kurituksen jälkeen Kerttu ei ollut moksiskaan, vaan jatkoi kesken jäänyttä kettuleikkiään (ehkäa avistuksen hillitymmin tosin)

Rankkaa tuntui kuitenkin olevan tuo kuritus ja kurittevana oleminen

ja kuten kuvista näkyy, Armi on taas häädetty jonnekin muualle...

Armi kelpasi vain taistelutoveriksi

Sopuisaa tuo olo kyllä enimmäkseen oli =) Ainut todellinen ongelma oli kolmen koiran lenkitys yhtä aikaa. Muutamana päivänä sitä kokeilin jopa yksinäni, mutta kun tuppasi olemaan hankalaa vaikka oli kaksikin ihmistä narujen päässä. Tässä kohtaa voin kyllä antaa kaikki pisteet Armille ja Inkulle, jotka käveli tosi nätisti lyhyissä hihnoissa samassa kädessä pitkiäkin lenkkejä. Kerttu yksinään siellä toisessa kädessä aiheutti jatkuvaa hämmennystä ja vaaratilanteita. Kakara tekee edelleen hirttoitsemurhaa 9/10 osaa lenkistä. Pitäisi varmaan ottaa Kerttu yksin lenkkeilemään ja pitää sille kovempaa kuria. Tosin, Armi oppi kävelemään nätisti hihnassa reilut kaksivuotiaana...

Jotta tuo ihan ensimmäinen kolmen koiran poseeraus saatiin aikaiseksi, täytyi sen eteen nähdä hieman vaivaa ja koulutusta.

Mikähän mahtaa olla käsky...

...kun yksi seisoo, yksi makaa ja yksi istuu... =)
Vinkki: Kerttu ei osaa, Armi tarjoaa kaikkea mitä osaa, Inkku osaa.

Hieman parempi jo

huomaa muuten asiaan kuuluva muu kilpavarustelu =)

Sillä lailla vauhdikkaasti alkoi meidän kevättalvi. Tästä jatketaan taas omalla porukalla!