Jäi hiekkaan neljä tassun jälkeä.
Jäi lumeen neljä tassun jälkeä.
Jäi sydämeen neljä tassun jälkeä.
Jäi muistoihin neljä tassun jälkeä.
Tästä maailmasta jäljet katoavat.
Jäi lumeen neljä tassun jälkeä.
Jäi sydämeen neljä tassun jälkeä.
Jäi muistoihin neljä tassun jälkeä.
Tästä maailmasta jäljet katoavat.
Sydämestä ja muistoista eivät koskaan.
-Maikki-
-Maikki-
Kuva Miia
Eilen illalla kuulin surullisen uutisen , työkaverini, Petterin siskon ja hyvän ystäväni Miian koira Maroussia Alexina 'Xina' lähti tästä maailmasta paremmille metsästysmaille. Syynä oli ilmeisesti imusolmukesyöpä. Kyllä nukkui ihana koira aivan liian äkkiä ja nuorena pois (4-vuotias).
Xinasta oli tullut minulle siinä mielessä läheinen koira, että se oli meillä työpaikalla Miian mukana lähes joka päivä. Voisiko maailmassa olla yhtä lempeää ja rauhallista berniä. Luulen että vielä monta kertaa menen töissä taukohuoneeseen rapsuttamaan Xinaa, ennen kuin muistan ettei sitä enää olekaan... Ja Armillakin on nyt yksi ystävä vähemmän :(
Läheisen koiran kuoleminen pistää pakostakin mietimään, että joskus se tulee omallekin kohdalle. Armi (ja kissat) on vielä nuoria, joten kuoleman ajatus tuntuu todella kaukaiselle ja mahdottomalle, mutta kaikkeahan voi aina tapahtua. Voi tulla vakavia sairauksia ja kohtalokkaita onnettomuuksia. Olisi kyllä maailman loppu jos Armille jotain kävisi.
Minun on aivan turha sanoa, että tiedän miltä tuntuu, en osaa edes kuvitella. Voin vain ottaa osaa suruun ja toivotan kovasti jaksamista Miialle ja Kimmolle (ja pienelle Jenna-kummitytölle myös). Terveiset koko meidän perheen puolesta.
Armin eilisestä onnettomuudesta sen verran että selvittiin säikähdyksellä. Kuonon turvotus alkoi laskea jo yöllä ja nyt on kaikki ennallaan. Toivottavasti seuraavalla kerralla pääsen taas kertomaan vähän parempia uutisia kaikin puolin.
Arkiston kätköistä vielä muutama hellyttävä pentukuva tähän loppuun.
Rakastakaa koirianne koko sydämestänne ja näyttäkää se niille! Koskaan ei voi tietää jos tänään on se teidän viimeinen yhteinen päivänne...
Eilen illalla kuulin surullisen uutisen , työkaverini, Petterin siskon ja hyvän ystäväni Miian koira Maroussia Alexina 'Xina' lähti tästä maailmasta paremmille metsästysmaille. Syynä oli ilmeisesti imusolmukesyöpä. Kyllä nukkui ihana koira aivan liian äkkiä ja nuorena pois (4-vuotias).
Xinasta oli tullut minulle siinä mielessä läheinen koira, että se oli meillä työpaikalla Miian mukana lähes joka päivä. Voisiko maailmassa olla yhtä lempeää ja rauhallista berniä. Luulen että vielä monta kertaa menen töissä taukohuoneeseen rapsuttamaan Xinaa, ennen kuin muistan ettei sitä enää olekaan... Ja Armillakin on nyt yksi ystävä vähemmän :(
Läheisen koiran kuoleminen pistää pakostakin mietimään, että joskus se tulee omallekin kohdalle. Armi (ja kissat) on vielä nuoria, joten kuoleman ajatus tuntuu todella kaukaiselle ja mahdottomalle, mutta kaikkeahan voi aina tapahtua. Voi tulla vakavia sairauksia ja kohtalokkaita onnettomuuksia. Olisi kyllä maailman loppu jos Armille jotain kävisi.
Minun on aivan turha sanoa, että tiedän miltä tuntuu, en osaa edes kuvitella. Voin vain ottaa osaa suruun ja toivotan kovasti jaksamista Miialle ja Kimmolle (ja pienelle Jenna-kummitytölle myös). Terveiset koko meidän perheen puolesta.
Armin eilisestä onnettomuudesta sen verran että selvittiin säikähdyksellä. Kuonon turvotus alkoi laskea jo yöllä ja nyt on kaikki ennallaan. Toivottavasti seuraavalla kerralla pääsen taas kertomaan vähän parempia uutisia kaikin puolin.
Arkiston kätköistä vielä muutama hellyttävä pentukuva tähän loppuun.
Rakastakaa koirianne koko sydämestänne ja näyttäkää se niille! Koskaan ei voi tietää jos tänään on se teidän viimeinen yhteinen päivänne...
Kommentit