Eilen Armilla oli oikein hulivili-päivä!

Meille tuli päivähoitoon Petterin siskon 10-viikkoinen bernipentu Miina. Voi mahdoton sitä puuhastelua, juoksemista, riehumista ja leikkimistä. Armi juoksutti kömpelöä pentua oikein urakalla, varmasti ihan kiusallaan... =) Tauotonta leikkimistä jatkui aamu seitsemästä yhteentoista, ilman pienintäkään huilia. Lopulta oli pakko erottaa koirat toisistaan, Miina meni ulos takapihalle nukkumaan ja Armi viimein rauhoittui sohvalle.

Leiki mun kaa!!!

Kepistä tuli heti mahtava taistelu

Kyytiä saivat niin kengät, lelut kuin koiratkin...

Valta-asema oli koko ajan aivan selvä:

Molemmat osasivat leikkiä kyllä ihan nätisti ja toisiaan kunnioittaen. Vaikka Miina oli Armia suurempi, ja Armi taas vanhempi, leikki sujui sopuisasti, eikä kumpaakaan sattunut. Ajattelin ensin että kun Miina kerran tassulla huitasee, niin Armilla menee hermo, mutta kai Miina osasi hieman hillitä voimiaan, ja Armi ymmärsi toisen olevan vielä lapsi. En muista koska Armi olisi leikkinyt noin innolla. Leikit Bertan ja Inkun kanssa ovat erilaisia, jotenkin totisempia ja säännönmukaisempia. Armi leikki nyt kuin olisi itsekin ollut pentu, oikein irrotteli ja hölmöili. Taisi tehdä oikein hyvää kun pystyi hupsutella ajattelematta sen kummemmin...

Illalla lähdettiin vielä pitkälle pitkälle lenkille Helin, Inkun ja Bertan kanssa. Mietin kyllä vähän että miten Armi jaksaa, peuhattuaan ensin melkein 10 tuntia Miinan kanssa, mutta kummasti sitä virtaa tuntui vielä riittävän. Oli ihana lenkki, kaverin kanssa sitä jaksaa helposti tallustella pari tuntia maalaismaisemassa. Tai ei me edes tallusteltu, vaan ihan reippaasti käveltiin =) Matkalla tuli vastaan muita koiria, ja oli mukava päästää kaikki koirat irti tutustumaan ja juoksemaan. Tuo vanha radanpohja on yksi parhaimpia lenkkipaikkoja täälläpäin, kun voi ihan huolettaa pitää koirat irti!

Tälläkin viikolla jää Armilla treenit aika vähiin, kun istun useampana iltana siellä kotisivukurssilla... Mutta jospas sitä piankin olisi sitten uudet sivut valmiina. Ja kotitreeniähän me Armin kanssa otetaan päivittäin, ainakin ihan pikkuisen. Äitini aina kysyy miksei Armi osaa antaa tassua, (olen ajatellut että se on ehkä yksi maailman tyhmimmistä tempuista) mutta nyt olen alkanut taipua pyyntöihin, ja työn alla on siis kättely.

No mutta eikös tässä ole temppua kerrakseen, on aika vaikeaa näyttää yhtä aikaa kahelilta ja söpöltä...