Koirien juhannus koitti vasta sunnuntaina kun suunnattiin mökille. Kuten arvata saattaa, uimaleikeiksihän se meni.

Armi on kyllä sellainen vesipeto ettei paremmasta väliä. Kerttu ei ollut kovin innostunut menemään ihan uimasilleen, lähinnä vain toimi vastaanottokomiteassa rannalla Armin noutaessa palloja.

Muutaman kerran Kerttukin kuikkaili pallon perään, mutta ainahan siinä kävi niin että ennen kuin uskallusta löytyi, Armi oli jo pallon ehtinyt noutaa. Ei auttanut vaikka kuinka pitkälle koitti sillä aikaa Armia toisen pallon kanssa harhauttaa, aina se vaan ehti ensin... =)

Kerttu sen sijaan keskittyi enemmän ihan vaan kahlailuun. Niin kauan kuin jalat otti pohjaan, oli turvallista tutkia rantaviivaa ees ja taas. Matalasta vedestä oli kiva pyydystellä pikkurisuja, lumpeenvarsia, kiviä ja kaikenlaista pohjatöhnää...

Palloa pelattiin kovasti myös kuivalla maalla. Koska mökkitontti on rinteessä, tuli ylä- ja alamäkeä juostua aika reilusti. Se alkoi illalla näkyä molempien koirien liikkeissä, varsinkin Kertun, joka loppuillan köpötteli polkuja ihan jäykin jaloin ja hakeutuikin lopulta mökkiin huilaamaan. Armi on siitä vilkas kaveri että se ei osaa lopettaa ajoissa, ei sitten millään, vaan sinnitteli ihan iltaan saakka juoksuvauhtia ja toi palloa leikittäväksi. Oikeastaan tuommoinen ei-osaa-lopettaa-koskaan -koira on aika rasittava... Maanantai menikin sitten molemmilla koirilla voimia keräillessä, koko päivä nukkuessa ja pikkuisen kankeasti köpötellessä... :)

Loppuun vielä kuvat jotka kuvaa tunnelmia ihan täydellisesti:

Kertun juhannusfiilis

Armin juhannusfiilis

(on se koirakin jossain tuolla tyrskeen keskellä...)