Sattuiko kukaan katsomaan sunnuntaina Pohjoismaiden Voittaja -ohjelmaa Urheilukanavalta?
Itse muistin just ja just ajoissa kääntää kanavaa ja painaa nauhoitusnappia...
Kakkosryhmän koirista pätkässä esiteltiin mm. pari tanskandoggia, snautseri ja pihakoira... Olin ihan varma ettei meitä näy siinä lähetyksessä, niin pieni oli valinta koko suuren roturyhmän joukosta. Mutta kas kummaa, Armista oli aika pitkä pätkä, oikeastaan koko meidän sisääntulo!
Armi näytti niin hassulle... =) Ja kovasti väsyneeltä... Siinä vieressähän tuo lönkötteli korvat luimussa, ei ollenkaan sellaisella asenteella kuin yleensä näyttelyssä, vaan aika vaatimatonta oli meno. Mutta kyllä se vaan niin on että telkkari lihottaa, koiraakin... =)
No mutta olihan se hienoa kuitenkin 
. Saakohan tuolta digiboxilta mitenkään siirrettyä kuvaa tietokoneelle, vaikkapa yuotubeen tai jonnekin, olisi kiva laittaa tännekin esille kyseinen pätkä.
Meillä toipuminen täällä jatkuu. Tänään käytiin jo vähän lenkilläkin ja hyvin sujui sellainen reilu puoli tuntinen. Olen tässä miettinyt että onkohan Armissa hieman draama-kuningattaren vikaa... Ei ole ollut oikeastaan ollenkaan kipeä tuo jalka, paitsi tietyissä tilanteissa... silloin kun pitäisi ottaa lääkettä, kun tulee muita koiria vastaan... eli silloin kun on hyötyä näyttää kipeälle...
Lenkillä muille koirille rähjääminen on jäänyt kokonaan pois. Ei kai arvaa enää niin ärhennellä, sieltähän voi tulla vaikka turpiin... Maire oli eka koira ikinä, joka pisti Armille kunnolla hanttiin. Ja kun Armi on muutenkin tuollainen pikku domina, taisi olla sille aika järkytys. Luulen että tuo tappelu sattuikin enemmän Armin itsetunnolle kuin jalkaan... =)
Eilen oltiin Armin kanssa Inkulla ja Bertalla kylässä. Voi miten pienet pojat olivat suloisia! Armi oli kyllä asiasta kovasti eri mieltä. Pelokkaan oloisena kurkisti pari kertaa pentulaatikkoon ja nuuskaisi muutamaa pentua ohimennen. Ei raasu uskaltanut edes syliini tulla kun istuin pentulaatikon vieressä. Kaikkein kamalinta oli ylittää lattia kapeasta kohdasta johon pennut oli nostettu jaloittalemaan. Armi nosteli koipiaan ja varoi törmäilemästä noihin kummajaisiin. Koville otti myös ykköspaikan menetys. Armi ei ollutkaan kaiken huomion keskipisteenä niinkuin yleensä...
No, täytyy vaan toivoa että tuo kammo on ohimenevää, mitähän siitä mahtaa tulla jos mamma ensi kesänä pelkää omia pentujaan... ei kai tuollaista voi käydä, eiköhän se luonto mamman siihenkin valmistele.
Alustavia tiedusteluja olen ensi kesän sussutteluista jo tehnyt. Yksi lupaava uros olisi katsottuna, täytyy vielä käydä neuvotteluja omistajien kanssa. Uroksella on jo jälkeläisiä, se mukavasti menestynyt näyttelyissä, ja livenäkin olen muutaman kerran tämän komean pojan nähnyt. Mutta ei siitä vielä sen enempää... =)
Ei postausta ilman kuvaa...
Kuka olikaan se meidän perheen pomo...
... Armi-Domina...
Kommentit