Lupasin kirjoittaa vielä lisää tuosta Kotkan näyttelystä, koetan jotain muistella siitä...

Päällimmäisenä taitaa olla mielessä piiiitkä päivä ja kova kuumuus. Pihakoirien kehä oli kymmeneltä, ja koska Armi niin hienosti pärjäsi, niin meidän piti siis jäädä ryhmäkehään asti, joka alkoi 16.00. Kyllä siinä olikin odottelemista. Ryhmäkehässä ei sitten tullut enää sijoitusta. Kuuluttaja ohjasi 2-ryhmän sisään vähän liian aikaisin, Armi, pari kääpiösnautseria, kääpiöpinseri ja affenpinseri jäi tuomarilta kokonaan esiarvostelematta... Mutta ihmehän se olisikin ollut jos siellä ryhmässä oltaisiin sijoituttu...

Armin kehä sujui hyvin, vähän se siinä pöydällä pakitteli, mutta selvittiin kumminkin kunnialla. Kun hampaat oli katsottu tuomari sanoikin että voit esittää koiran maassa jos se tuntuu paremmalta. Heti tulikin Armiin reippautta ja varmuutta lisää kun sai seistä maassa. Liikkuminen, joka on aina ollut meidän heikko kohta, menikin tällä kertaa oikein mukavasti. Kaikkein huvittavinta oli kun tuomari lausui kehäsihteerille arvostelua. Aina kun tuli jotain vähän negatiivista sanottavaa, kuiskasi tuomari minulle siihen perään, että 'mut ei se haittaa', ja loppuun sanoi vielä että 'erittäin hyvä koira, muutama ihan pieni virhe, mut ei ne haittaa'. En tiedä miksi se noin sanoi, mutta hauskaa se oli... :)

Kilpakumppanina meillä oli tosi kova vastus, komea ja miehekäs Ukko (Aridgeocrat's Flinke Fredik). Kun kuulin pari päivää ennen näyttelyä että Ukkokin tulee Kotkaan, ajattelin että aika selvä juttu, se saa ERIn ja SERTin ja on ROP, ja Armi saa EHn tai ehkä ERIn. Toisin kuitenkin kävi, oli oikeastaan mukavaa kun narttu päihittää uroksen... =)

Komea Ukko-poika

Kotona otettiin vielä muutama kuva palkintojen kanssa.

Poseeraten

Ja vähän rennommin

Päivä oli kaikinpuolin mukava, oli mukava tavata Cristina ja Ukko, ja näin myös paljon meidän asiakkaita; kiitos kannustuksesta ja onnitteluista!

 

Sitten ihan muihin aiheisiin... Armi taitaa olla vähän rakastunut. Tai ainakin ihastunut. Naapurin Suloon. (voi miten sopiva nimikin...) Sulo on vajaa vuoden vanha musta kääpiövillakoira. Armin mielestä NIIN IHANA! Nyt ollaan tässä useampana päivänä tavattu pihalla ja lenkillä ja Armin ja Sulon kohtaaminen on niin täynnä iloa ja onnea että! Jostain syystä Armia ei yhtään haittaa että Sulo on poika. (kaikki muut pojat on ihan ällöjä!) Kaikista ällöin on ehkä pihakoira Sisu (Tarupihan Keskikesänukko). Me käytiin Armin kanssa ehkä viikko sitten kylässä Sisun luona, kun se asustaa tässä kylillä... Mun mielestä Sisu on ihanan hömppä ja iloinen pojanveijari, mutta Armi oli totisesti eri mieltä; koko ajan antoi hammasta. Tosin Sisu oli hyvin kiinnostunut Armista sillai... Sisun pikkuiset kouluikäiset 'emäntä' ja 'isäntä' olivat kovasti sitä mieltä että Armi ja Sisu sopii hyvin yhteen, että niille tulee 32 pentua ja että 4 niistä jää Sisulle kaveriksi... =) Meillä on kuitenkin tuo sussun etsiminen vielä pikkuisen kesken, toivottavasti alkaisi kohtapuoliin suunnitelmat seljetä... (ottakaa rohkeasti yhteyttä kaikki komeat pojat, vinkkaa Armi=) )

 

Tällä hetkellä meillä on täysi hulina päällä, jaloissa pyörii kolme pihakoiraa. Inkku ja Bertta tuli tänä aamuna meille hoitoon kolmeksi päiväksi. Ei varmasti puutu vauhtia ja vaarallisia tilanteita tässä lähipäivinä... Berttahan on ennenkin meillä majaillut, Inkulle tämä on ihan eka kerta. Kauhun sekaisin tuntein odotan ensiyötä ja tilanahtautta. Tuleekohan riitaa nukkumapaikoista... Armi ainakin ihan selvästi hakeutuu normaalia enemmän mun läheisyyteen, kuin osoittaakseen muille, 'Tuo mamma on mun'. Luulen että ainakin Inkku menee onnellisena Petterin kainaloon.

Ihanainen Inkku

Ja pikkuinen Bertta

Armi on hyydyttänyt sukulaislikat ja itse painaa vielä menemään... Eiköhän se Armikin sitten jossain vaiheessa rauhoitu... Ehkä perjantai-iltana... Kun likat lähtee omaan kotiin takaisin...