Bertta ihan selvästi välillä kaipaa kotiin. Se asettuu yksikseen jonnekin rauhoittumaan ja mietiskelemään... Ja on välillä oikein sylinkipeä. Mutta hetken päästä jaksaa taas siskon kanssa leikkiä.
Mitäs sitten tehtäisiin...?
...pussaillaan! =)
Bertta on niin ihana kun se viihtyy sylissä niin hyvin. Ja Bertan voi ottaa syliin milloin vain, vaikka kesken hurjimman leikin se rauhoittuu syliin ainakin muutamaksi hetkeksi. Armia taas saa kaksin käsin rutistaa jos meinaa kesken jonkun kiinnostavan jutun sylitellä sitä. Tätä meidän täytyy alkaa treenaamaan sitten kun palataan taas arkeen, samoin sitä hihnassa nätisti kulkemista. Mutta on Armi jo jotain oppinutkin, se kulkee jo tosi hyvin ojan puolella. Meillä ei siis ole opeteltu kulkemaan vasemmalla puolella, vaan ojan puolella. Berttakin on oppinut saman, saa sitten Heli päättää oliko hyvä vai huono juttu.
Bertta on oppinut muutakin, nimittäin säännölliset ruoka-ajat, ja se on minusta ainakin tosi hyvä juttu. Meillä on Armilla ollut alusta asti säännölliset ruoka-ajat (tai siis aamulla 7 ja 9 välillä, illalla samaten, riippuu vähän muista aikatauluista) siis sillä lailla säännölliset että ei ole koko aikaa ruokaa kupissa. Aamulla on sen aikaa aikaa syödä kun minä teen aamutoimia, meikkaan ja käyn tupakalla. Sitten jos ei maistu, niin illalla lenkin jälkeen yritetään uudestaan. Meillä tää on toiminut hyvin.
Bertta on myös oppinut paljon kissoista. En tiedä kuinka paljon se kotona jahtailee kissoja, mutta meillä jopa sohvat siirtyy paikoiltaan kun 2 koiraa jahtaa 3 kissaa... Ja Nemon kanssa Bertta ottaa tuijotuskilpailuja, saattavat monta minuuttia tuijottaa toisiaan silmää räpäyttämättä.
Eilen jätin Bertan pariksi tunniksi Petterin hoitoon kun käytiin Armin kanssa Takamaalla mätsärissä treenamaassa huomiseen Ristiinan näyttelyyn. Tuloksena oli sinisten 2. sija. Ihan kivasti meni, Armilla oli ekana parina kokenut kääpiösnautseri uros ja sinisten kehässä palkittiin Armin lisäksi 2 tiibetinspanielia ja mopsi. Laitan kuvia kunhan saan Heidiltä joitain otoksia. Eilettäin ihmettelin että missähän viipyy Ristiinan näyttelyn numerolappu ja muu materiaali. Soittelin sitten sinne että onko ilmoittautuminen mennyt perille niin onneksi oli mennyt, ilmeisesti posti oli hukannut Armin paperit. Ollaan taas ainoana kehässä. Tuolla mätsärissä Armilla meni seisominen ihan hyvin ja kolmio samoin, ympyrässä mentiin kyllä niin nenä maassa että voi ei! Se on aina ollut Armin heikko kohta, se haistelee hyvin tarkkaan ketä on ollut kehässä ennen sitä. Täytyis löytää jotain tosi hyvän hajuista namia ja todella kiinnostava pikkulelu. Täytyy taas koittaa sitä pihinälelua. Nyt ollaan kyllä tosi vähän treenattu kun tuntuu että on hankalaa kun Bertta heiluu koko ajan mukana, enkä raaski kuitenkaan laittaa sitä siksi aikaa toiseen huoneeseen, tai jättää yksin sisälle jos mentäis Armin kanssa ulos kahdestaan. Mutta ei se haittaa, en ota tuota näyttelytouhua kuitenkaan niin kamalan vakavasti, tulos on se mikä on ja that's it!
Bertta lähtee meiltä maanantaina. Että vajaan viikon vierailu pitenikin nyt sitten 11 päiväksi. No ei se haittaa ollenkaan, meillä on ollut oikein rattoisaa, opettavaista, väsyttävää ja mielenkiintoista. Toivon kovasti että Inkku ja Hemuli saavat aikaiseksi oikein ihania pikkusisaruksia Armille, Bertalle ja muille A-pennuille! En muuten muistanutkaan että miten pieni on luovutusikäinen pihakoiran pentu. Meillä kävi nimittäin tänään töissä 8 viikkoinen Iittiin muuttanut Yacatis Rathunter Roper! Voi mikä ihana pikkuinen!! Mukavaa että tällekin seudulle alkaa kasaantua pihakoiria vähän enemmän. Ja alkuviikosta kun olin Karhulassa töissä niin Armin Arttu-veikka kävi minua moikkaamassa. Kyllä oli velipoika miehistynyt ihan mahdottomasti sitten viime näkemän! Todella komea poika ja hurmaava luonne! Oli mukava nähdä Minnan kanssa, ja Kouvolan näyttelyssä tavataan taas! Onkos Arttu muuten tykännyt leluista ja herkuista?
Bertta edelleenkin lähettää terkkuja, kohta pääsee nuppunen kotiin taas!
Kommentit