Täällä alkaa nyt sitten uuden uroksen etsiminen Armille. Onnin terveystulokset eivät olleet ihan niin hyvät kuin odotettiin, joten joudun nyt luopumaan suunnitelmistani astuttaa Armi Onnilla. Olen niin pettynyt! Onni  olisi ollut oikein sopiva ja varsinkin mukava koira! Harmittaa ihan kamalasti.

Ja älkää vaan kukaan tulko sanomaan että huonoa onnea tulee kun julkistaa suunnitelmat liian aikaisin tms... Nyt kuitenkin pitää kai olla varovaisempi. Onneksi löysin muutaman varteenotettavan uroksen pihakoira.netistä, olen jo osalle laittanut tiedusteluja, ja osalle laitan sitten jos nämä ekat ei tärppää. Tämä on yllättävän vaikeaa, on niin monia asioita jotka sulkee pois hyviä uroksia. Täytyy vaan kovasti toivoa että Armi ei pitäisi mitään kiirettä tuon juoksun kanssa, ihan hyvin voisin odotella sitä vasta vuoden loppuun... Jos juoksut tulee jo marraskuussa, alkaa tulla pikkuhiljaa kiire. Ja en kyllä haluaisi että Armilla olisi juoksut Voittajassa...

Aargh, olen niin turhautunut...

Jos joku upean, terveen, mukavan uroksen omistaja lukee tätä ja haluaa kenties käyttää urosta jalostukseen, olisin enemmän kuin kiitollinen yhteydenotosta!

Lisää miesasiaa.
Sunnuntaina oltiin Armin kanssa lenkillä Kuusankoskelaisen pihakoira uroksen Dekun kanssa. Koko päivän tuntui satavan kaatamalla, mutta lenkille lähdettiin kuitenkin, kun oltiin niin sovittu. Tätä tapaamista on veivattu nyt 2 vuotta, siitä asti kun Armi meille tuli. Suuri kiitos Päiville kun olet jaksanut meitä jallittaa! Mennään sitten uudemman kerran paremmalla säällä. Armi ja Dekku tuli ihan mukavasti juttuun. Ei mitään kähinöitä tai hampaan antoa. Olin aika yllättynyt. Koirat lähinnä vain hyväksyivät toisensa, eivät mitenkään hurjasti edes hakeutuneet toistensa seuraan, saati leikkimään. Oli kuitenkin piristävää saada uutta lenkkiseuraa! Kiitos! Harmi ettei Dekusta ole Armille sulhaseksi pienen kokonsa vuoksi.

Ja vielä lisää miesasiaa.
Bertalla on Villiniityssä juoksut ja olen saanut olla mukana astutusyrityksissä. Mielenkiintoista ja yllättävän hankalaa puuhaa sekin. On kyllä hienoa että pääsen seuraamaan näitä toimia ihan vierestä ja näin lähellä Armin mahdollista astutusaikaa. Eipähän sitten ihan niin paljon jännitä kun tiedän suunnilleen että mille se homma näyttää, mitä pitää tehdä ja kuinka toimia. Voi kun Bertalle tulisi oikein kovasti ihania isänsä ja äitinsä oloisia pikkupentusia.

Armin kanssa vähän hassuteltiin taas yhtenä iltana. Tykkään kovasti neuloa, ja työnalla oli 'hihatin' itselleni. Armi pasteerasi koko ajan siinä vieressä niin tulipa sitten soviteltua sitä hihan alkua Armille pipoksi... =)

Nyt on kyllä oikeasti saanut jo kaivaa Arminkin vaatteet esille. Sateella olen Armin pukenut sademantteliin, aamu- ja iltapakkasilla villapuseroon ja iltaisin siihen vielä päälle heijastinliivi. Tuntuu jotenkin niin kylmille nuo ensimmäiset pikkupakkaset... Onkohan kuitenkin hätävarjelun liioittelua... Mutta kun ei nuo vaatteet näytä Armia millään muotoa haittaavan, niin miksipä en niitä toisaalta sille päälle pukisi.

Olen tässä jo alkanut suunnitella Armille äitiysmallistoa...