Villiniityn Adalmiina
JUN-ERI JUK1 PN1 SERT ROP
Mulla on ystäväpiirissä myös sellaisia jotka ei välttämättä tajua tuota äskeistä litaniaa, 'suomannetaanpa' heille siis: Junioriluokan erinomainen, kilpailuluokan 1, paras narttu 1, sertifikaatti ja rotunsa paras. Ja sanallinen arvosteluhan löytyy 'Armin saavutuksista'.
En meinannut uskoa kun tuomari antoi ruusukkeet. Tosin se unohti antaa mulle serti-lapun, mutta sattuuhan noita. Onneksi kaikki tulokset menee suoraan kennelliitolle niin niillä on sitten siellä kyllä tallessa Armin saavutukset (jos joskus muotovalion arvoa päästään hakemaan...)
Armi kulki ja käyttäytyi kehässä ihan kohtuullisesti. Jonkun verran ollaan kotona treenattu erilaisia tekniikoita kävelemiseen ja seisomiseen, tässä Armin apuvälineet:
Juustopaloja, kissanraksuja, käpyjä ja pihisevä pienenpieni kumilelu.
Kuten aiemmin todettu, herkuilla Armi on vähän innoton ja onneton... Ja silloin näyttelytreeneissä käpy todettiin todella hyväksi kannustimeksi. Suunnilleen viikko sitten ostin Armille vielä tuollaisen hyvin käteen sopivan pienen pihinälelun, ajattelin että en voi mennä kehään käpyjen kanssa. Kotona lelutreeni meni ihan hyvin, mutta sitten tosipaikan tullen siellä kehän laidalla just ennen omaa vuoroa alkoi tuntua että Armi alkaa kiihtyä vähän liikaa tuosta lelusta. Joten mentiin kehään sittenkin käpyjen innoittamana. Oikeastaan se oli aika hyvä, sain Armin vauhtiin just ennen kehää ja siellä kaikki meni ihan hyvin. Ainut mistä voisi huomauttaa oli se mistä tuomarikin antoi noottia: liikkeessä hieman etumatala. Armi meni vähän nenä maassa kun oli niin paljon hajuja... Mutta hampaat näytti tosi hyvin, siitä olen tosi ylpeä! Kyllä sitä ollaan harjoiteltukin kotona joka päivä suunnilleen 2x viis minuuttia...
Koska Armi oli rotunsa paras (ja ainoa...) niin 'jouduttiin' jäädä odottamaan ryhmäkehiä. Mulla ei ollut koko asiasta mitään havaintoa että miten siellä toimitaan ja miten ne hommat oikein menee. Odotellessa käytiin viemässä häkki ja ostokset autolle ja ehdittiin huilata ja rauhoittua autossa vajaan tunnin verran. Armi otti pienet nokosetkin. Koska Armi ei noista ruusukkeista ja pokaaleista oikein ymmärrä niin ostin sille palkinnoksi muutaman kalkkunan kaulan, 3 oikein isoa sonnin sutia ja karvaisen vinkupehmolelun. Ja sitten vielä uudet kupit ja matkavesipullon jossa on sellainen juomakuppikouru... Että tulihan törsättyä. Mutta lohduttaudun sillä että ensimmäistä sertiä voi juhlia vain yhdesti! =)
Niin sinne ryhmäkehään... Siellä oli 3 kokooma-/esiarvostelukehää joista sitten järjestyksessä mentiin isoon kehään. Isot edellä ja pienet perässä. Kuuluttaja luetteli sujuvasti rodun toisensa jälkeen, kun Armi astui kehään tuli pitkä hiljaisuus... =) Kesti hetken ennen kuin kuuluttuja keksi oikean rodun... Sekä esiarvostelu kehässä että isossa kehässä Armi käyttäytyi ihan moitteettomasti, ihan kuin vanha tekijä, vaikka oltiin molemmat ekakertalaisia. Se iso kehä oli kyllä koko päivän huipentuma! (ellei oteta lukuun sitä hetkeä kun sain ruusukkeet) Ryhmäkehässä ei sitten menestystä enää tullut. Taitaa olla niin että tällaiset harvinaiset rodut harvoin sijoittuu jatkoon.
Päivä oli tosi antoisa ja mielenkiintoinen ja tooosi piiitkä... Olin liikkeellä ihan yksin kun kaikilla kavereilla oli jotain, töissä, lomalla jne... Tai no, en nyt sentään ihan yksin, tapasin siellä kehän laidalla perheen joka oli nimen omaan tullut pihakoiraa katsomaan. Harmi sinänsä että Armi oli tällä kertaa ainut rotunsa edustaja. Jos luette tätä niin iso kiitos seurasta ja kannustuksesta!! =D Ollaanhan yhteyksissä.
Muutama poseeraukuva vielä
Siis voi vitsi miten häikäsee... :D
Eiks tää mallikoulu jo riitä...? Mä käyn ainakin maate... *Haukotus*
Rauhallista sunnuntai-iltaa ja mukavaa alkavaa viikkoa toivottelee aina yhtä vaatimaton Armi ja ylpeydestä ja onnesta pian halkeava emäntä...
P.S
Ai niin, suuren suuret kiitokset Helille, Inkulle ja Frasselle maailman ihanimmasta koirasta, Armi on aarre!!! (vaikkei menestystä tulisikaan)
Kommentit