Mä olin ensteks ostanut Armille sellaiset tosi päheet Koirattaren farkkupöksyt, mutta ne olikin niin kankeat ettei niiden pitämisestä tullut yhtään mitään. Nyt on sitten Hurtan tangat ja hyvin sujuu. Pöksyt on sen verran väljät että Armi mahtuu hyvin putsaamaan itsensä. Ihme että on noinkin hyvin antanut pöksyjen olla jalassa, alkuun se kyllä kiemurteli jonkin verran ja yritti juosta housuja karkuun, mutta totesi ne pian välttämättömäksi pahaksi. Silloin tällöin Armi vielä kulkee pitkin seiniä ja huonekaluja silleen että kylki ja takapuoli hinkkaa sitä vasten, että jospa ne housut vaikka valuisi pois päältä, tai sitten oikein kovasti kiemurtelee ja kääntyilee sängyssä varsinkin. Mutta alkaa hyväksyä asiantilan kyllä.
Se voi jotankin liittyä noihin juoksujen alkuun se Armin karkaaminenkin... Jos sillä on jo maanantaina ollut hormoonit jotenkin herkillä ja nähnyt/aistinut jotain mörköjä siellä metsässä... Mulla oli ajatuksena mennä pikapuoliin sinne metsään uudelleen, totuttelemaan ja toteamaan ettei siellä mitään pahiksia olekaan, mutta taitaa nyt venyä vähän näiden juoksujen takia. Siellä on nimittäin aika paha mennä hihnassa. Huomaa kyllä muutenkin että tuo juoksuaika vaikuttaa koiran psykkeeseen. Kotona Armi on normaalia rauhallisempi ja todella sylinkipeä. Tulee ihan lähelle ja välillä syliin asti kun kattelen telkkaria tai luen tms. ja yöllä tulee kanssa ihan kiinni minuun tai Petteriin. Ja on jotenkin sellainen reppanan oloinen. Lenkillä sitten taas Armi on ihan villikko. Säntäilee koko ajan sinne tänne, haistelee ja merkkailee ihan mahdottomasti, ja on muutenkin ihan aivoton ja korvaton... Ja on kuulemma saanut naapurin Verneri-villakoiran ihan sekaisin... =)
Ollaan me Armin kanssa taas vähän hassuteltukin.... Tuli taas otettua hienoja kuvia, tällä kertaa kuvassa oikein rotumääritelmän mukainen pihakoira... =)
'ei löysää kaulanahkaa'
Ja toinen oikein höperö ilme:
Hymy huulilla on hyvä lopettaa tämä päivä =)
Kommentit