Ihan pikaisesti ajattelin näin iltasella päivittää blogia, on muutamia (mukavia) pikkujuttuja jotka ajatelin jakaa teille kaikille...
Äsken käytiin pikaisesti iltalenkillä ja taas meinasi käydä äksidentti siilin kanssa. Täällä jossain kulmilla asuu ainakin kaksi suht kesyhköä siiliä. Törmätään niihin Armin kanssa muutaman kerran viikossa. Onneksi olen aina tähän mennessä huomannu siilit ennen Armia niin olen pystynyt estämään lähikontaktin. Siitä ei varmasti hyvää seuraisi. Olen kuullut yhdestä koirasta jonka kirsusta ja kitalaesta asti on kiskottu siilin piikkejä yhteenoton seurauksena. Ei kuulosta ollenkaan mukavalta. Yhtä inhottavalta kuulostaa (ja varmasti maistuukin) Armin uudet herkut lenkillä... Armin gourmet-aamupalaan kuuluu varsinkin sateisena aamuna kastemadot ja etanat, vähän kuivempana päivänä asfaltille liiskaantuneet linnunkakat... Herkullista? En tiedä tykkäkö kaikki koirat oluesta, mutta Armille ainakin maistuisi. Ollaan annettu sen ainoastaan nuolaista pullon suuta, eihän mekään nyt ihan hölmäjä olla...
Illalla oltiin koirakoulussa pitkästä aikaa. Päästiin sellaiseen alokasryhmään jossa oli alle 5 kertaa käyneet. No Armille tämä oli 4 kerta, mukana oli muutama ekakertalainen ja loput pari kertaa käyneitä. Armi otti tunnin ihan konkarin elkein ja kun ohjaaja huomasi sen, hän pyysi aina Armin näyttämään muille joka 'liikkeen' (vai mitä ne nyt on, käskyjä...). Vähänkö oli hieno juttu ja Armikin tuntui nauttivan tilanteesta, teki parhaansa! Perusasento (sivulle meno) olisi kuulemma kelvannut alokasluokan kisoihin, samoin hetkittäin seuraaminenkin. Sain pidettyä Armin tosi hyvin kontaktissa kohtaamisten ja pujottelunkin aikana. Kaikenkaikkiaan oli ihan loistava oppitunti, jäi tosi hyvä mieli ja kannusti taas treenaamaan lisää. Kontaktin parantamista täytyy harjoitella seuraavaksi, Armilla on hirveän hyvä kontakti namiin, pitäisi saada siirrettyä se minuun. Kouluttaja antoi vinkin että jos nami onkin käden sijasta suussa, ottaa koira helpommin kontaktin ohjaajaan. Täytyy kai vaihtaa kissanraksut vaikka juuston tai nakinpalaan ja kokeilla ihan käytännön tasolla että miten toimii... =)
Edellisestä mökkireissusta unohtui kertoa hauska juttu. Veljeni Antti antoi hyvin asiantuntevan lausunnon Armin liikkeistä... =) "Armi juoksee samalla lailla kun västäräkit lentää". Voitte vaan kuvitella mille pihakoira näyttää juostessaan mäkisellä ja mykkyräisellä maalla pallon perässä vauhtia vähintäänkin sataviiskymppiä... Pari nopeaa pyrähdystä, sitten korkea ja pitkä loikka niin että etujalat eteen, takajalat taakse. Kieltämättä näyttää västäräkin lennolle... =D By the way, Armi on nyt vaaleanpunainen... Kävi uintireissulla ja sen jälkeen hinkkasi itseään meidän punamullalla maalattuun mökin seinään... =)
Kävin tänään katselemassa Armin vauva-aikoja Helin pitämässä pentu-blogissa. Voi hyvänen aika että osaa olla suloinen pieni pihakoiranpentu. Laitankin tähän muutaman kuvan Armin ensimmäisestä viikosta uudessa kodissa.
Eikö ole ihan erinäköinen? Pään tummat osat on vaalentuneet ihan valtavasti ja muuttuneet lähinnä riistan väriseksi. Armissahan on nykyään mustaa enää vaan takapuolen päällä vaikka pentuna oli noin tumma pääkin. Niin ne pennut vaan kasvaa ja muutta muotoaan =)
Kiitos Taru, Henna ja Emmi vierailusta ja kommenteista. Laittakaa hyvät ihmiset kommenttia kun käytte lukemassa Armin blogia. Välillä *#¤**%#taa ihan vietävästi kun kaverit laittaa tekstiviestiä että 'Kävin taas blogissa, olipa kivoja juttuja...' :) Täällähän niiden kommenttien pitäisi olla... ;)
Hyvää yötä kaikille,
toivottaa väsynyt mutta onnellinen Armi!
Kommentit