Kinkkupäivystys ja lääkäripäivystys eivät liity toisiinsa mitenkään. Muuta kun että kuuluvat meidän jouluun.
Aloitetaan ikävämmästä, eli tuosta lääkäristä. Eilen oltiin Armin kanssa mummolassa kun paikalle tuli serkkuni perheineen; vaimon, lapsien ja koiran kanssa siis. Olen pitkään miettinyt että voi kun osuttaisiin mummolaan yhtä aikaa ja Armi saisi leikkiä borderterrieri Mairen kanssa. Koirat eivät kuitenkaan olleet samaa mieltä leikkimisestä, saman tien kun tapasivat, lumessa alkoi mahdoton mylläkkä; ärinää, purinaa, kieppumista ja hammasta vilahteli. Kamala räpätys piti lopulta erottaa lapion avulla.
Kotimatkalla huomasin että Armilla on pieni veripisara etujalassa. Se ei kuitenkaan aristanut kosketusta ja käveli ihan kunnolla. Pari tuntia levättyään Armi hyppäsi alas sängyltä ja vinkaisi. Jalka oli ihan turvoksissa ranteesta nivelen kohdalta ja koira kinkkasi kolmella jalalla. Armi ei antanut koskea jalkaan eikä varannut sille ollenkaan painoa.
Soitin päivystävälle eläinlääkärille ja sain ajan heti. Käytiin näyttämässä jalkaa ja saatiin siihen antibiootit ja kipulääkettä. Lääkäri sanoi että toisen koiran purema on yksi kipeimmistä tapaturmista ja kipu alkaakin vasta parin tunnin päästä tapahtumasta. Ihan niinkuin kävikin. Ohjeeksi saatiin pakolliset pikkulenkit ulkona ja maanantaina kuvauksiin jos parantumista ei ole yhtään tapahtunut.
Nyt Armi voi kyllä jo paremmin. Olen antanut sille ainoastaan sitä antibioottia, kipulääkettä tulee antaa tarpeen mukaan, ja mielestäni Armi ei ole sitä tarvinnut. Kävelee lähes normaalisti, välillä ihan vähän varoo jalkaa. Turvotuskin on laskenut melkein kokonaan. Nuo nivelvammat saattaa olla kuitenkin salakavalia, täytyy tarkasti seurailla ettei jalka turpoa uudestaan ja että askellus palaa pian täysin normaaliksi.
Muisteltiin just Petterin kanssa että ei muuten ole eka kerta kun joulupäivänä etsitään päivystävää eläinlääkäriä... Armin ekana jouluna (2 vuotta sitten) täytyi myös soitella lääkäriin. Petteriltä lähti fleksi lapasesta ja Armi karkasi pysäköidyn auton alle ja sai kai fleksistä päähänsä. Tästä täräyksestä johtuen vilkkuluomi pullahti ulos silmän sisäkulmasta, mutta se saatiin lääkärin konsultaatiolla takaisin paikalleen...
Täytyy vissiin ensijouluksi varata päivystävän lääkärin numero puhelimen pikavalintaan...
Lukuunottamatta tuota ikävää välikohtausta Mairen kanssa, meidän joulu sujui ihan mukavasti. Armilla joulun odotus alkoi jo 23 päivänä kinkunpaistamisella ja vahtaamisella. Paistetiin kinkku päivällä ja voi mikä tuoksu siitä pienen koiran nenuun kävikään. Illalla en voinut laittaa uunikuumaa kinkkua jääkaappiin vaan vein sen vierashuoneeseen jäähtymään. Se ei sopinut Armille ollenkaan. Yhdestätoista kahteen asti yöllä koira istui oven edessä ja piipitti, vinkui, inisi ja kitisi. Välillä nukahti pariksi hetkeksi, säpsähti hereille ja muisti mitä olikaan tekemässä. Kahden jälkeen oli pakko viedä kinkku jääkaappiin että saatiin edes jonkun verran nukutuksi...
Joulu vietettiin perinteen mukaan lapsuudenkodissani ja siellä kinkun vahtiminen jatkui
Koska kinkun vahtiminen on tarkkaa, haastavaa ja rankkaa puuhaa, laitettiin Armille sitä varten oikein kunnon paikka,
tästä jakkaralta on hyvä vartioida aarretta
Kyllähän sitä ehti välillä vähän vapaatakin pitää tuosta vaativasta hommasta, että pääsi poseeraamaan joulukuusen ja tontun kanssa
Meillä ei ole kotona mitään joulujärjestelyjä, vaan kaikki tohina tapahtuu Keltissä. Kuusta en ole uskaltanut tuoda sisään ihan kissojen takia. En halua että meillä todistetaan samaa katastrofia kuin siskoni kotona eräänä jouluna... Joulukuusi oli töistä tullessa eteissä vastassa kun kaksi kissaa oli saanut hepulin sillä aikaa...
Armi oli kaiketi ollut kovasti kilttinä tänäkin vuonna, lahjoja nimittäin tuli taas =)
Taitavasti Armi läysi omat pakettinsa muiden joukosta
Ja mitäs sieltä paljastuukaan...
...uusi posso vanhan hajonneen tilalle...
...ja ihanaa herkkua... ...kokonainen sonnin suti!
Kylläpä onkin iso... ...ihan Armin kokoinen...
Ja ihan kokonainen! Tähän asti olen Armille antanut vain niitä kymmensenttisiä sutipätkiä... mutta näin joulun kunniaksi ajattelin antaa sille koko sutikan. Ja kyllä oli aika rehvakasta menoa tuon ällötyksen kanssa... =) Ja aina välillä kun vähän malttoi, niin posso sai aikamoista kyytiä. Kyllä sitä on röhkötettykin... =)
Tää on niin NAM!!
Lisäksi Armi sai vielä sellaisen ihanan ison punotun fleeceköyden jonka toisessa päässä on pallo ja toisessa päässä lenkki, sillä on varmasti hyvä vetää kilpaa ja retuuttaa oikein kunnolla. Tämä lelu on jäi jouluna kuvaamatta kokonaan, ja nyt se on väliaikaisesti piilossa, ettei menisi liian rajuiksi leikit tuon toipilaan jalan kanssa. Kunhan Armi vähän kuntoutuu niin eikähän sekin sitten esille kaiveta, ja kaikille esitellä...
Tänään Armi on lähinnä loikoillut sohvalla ja parannellut kinttuansa.
Kuten kuvasta näkyy, molemmat jalat taipuu hyvin. Suoristuvat myös yhtä mallikkaasti. Kipeä jalka on oikeanpuoleinen. Turvotus jää juuri tuonne kuonon taakse. Jotain hyvää tai muuten mielenkiintoista on varmaankin juuri pudonnut lattialle ja nyt Armi miettii että jaksaisiko hypätä perään...
...ja näyttää taas ihan koiranpennulle... 
Kommentit