Pitkästä aikaa jos vaikka kertoilisi jotakin... Meillä elo sujuu hyvällä mallilla, melko rauhallisesti ja tyynesti.

Kertusta kasvaa pikkuhiljaa ihan kelpo nuori neiti. Tässä vaiheessa tuntuu että pikkuinen olisi kovasti täyspäinen ja tasapainoinen kaveri, ja helpompi tapaus kuin Armi.

Otetaan muutama esimerkki; kun Armi haluaa jotakin, se piippaa niin kauan että saa sen tai se otetaan kokonaan pois ulottuvilta (esim. pöydälle jäähtymään jätetty ihmisten ruoka). Samoin vaikeuksia tuottaa odottaa portin takana jos muu perhe on makkarissa (jonne koirilla ei enää ole pääsyä). Kerttu käy kääntymässä portilla ja menee tuohuamaan omiaan äitinsä piipatessa vaikka puoli tuntia. Samoin Kerttu käy sohvan edessä kysäisemässä että nostaisitko mutkin sinne, jos en nosta niin menee häkkiinsä nukkumaan.

Armi haluaa olla aina mukana ja ekana ja touhottaa osaamatta lopettaa vaikkei edes tiedä miksi touhottaa. Kerttu katselee syrjemmältä ja saattaa hieman höperehtiä mukana. Kerttu ei siis ole mitenkään syrjäänvetäytyvä taikka arka, vaan mielestäni sopivan rauhallinen. Luonnetta tästä tytöstä kyllä löytyy vähintäänkin äitinsä verran; on jo muutamaan otteeseen pannut velipoikansa Toukon ojennukseen... =)

Kerttu on ihanan höppänä ja tekee kaikki toimensa pentumaisella kömpelyydellä ja sulokkuudella. Makuupaikan petaaminen on välillä niin totista ja aikaa vievää puuhaa että voi hyvä ihme sentään. Ja paikaksi kelpaa häkin lisäksi vaikkapa takaoven matto.

Toinen ihana paikka missä voi ensin vähän myllätä ja sitten ottaa nokoset on uusi lelukori

Mutta kuten olettaa saattaa, paras paikka löytyy mamman vierestä!

Reilu viikko sitten käytiin koirien kanssa rokotuksilla. Tosin sinä samaisena päivänä jouduin vielä illalla viemään Kertun uudestaan lääkäriin pissitulehduksen vuoksi. Aamuinen rokotus maksoi 20e per koira ja lääkkeen haku päivystävältä ELL illalla 85e... Että on se kumma kun koirat (ja kuulemma lapset myös) sairastaa aina päivystysaikaa... Nyt Kertun lääkkeet on loppu ja niin myös vaivatkin. Oli se kyllä aika surkuhupaisaa kun pieni raukka kyykkäsi ja tiristeli tunnin aikana parikymmentä kertaa ja minä vahdin vieressä ruokalusikan kanssa ja yritin tähdätä alle...

Sattuneista syistä siis meidän ulkoilut ovat jääneet hieman vähiin. Tai siis Armin kanssa ollaan kyllä jatkettu tuota kuntoutumista mm. pitkien lenkkien merkeissä, mutta Kerttu on saanut hoitaa tarpeensa pikaisesti takapihalle. Eilen uskaltauduttiin vähän pidemmäksi aikaa kasarmin metsiin temmeltämään kun saatiin kaveriksi velipoika Touko. Koirat saivat juosta sydämensä kyllyydestä tihkumärässä metsässä ja harjoitella lauman mukana pysymistä. Armi meinasi  muutaman kerran löytää jotakin saalista, mutta kaikin puolin mahtireissu! Eipä tarvinnut pentuja paljon syömään houkutella tuon lenkin jälkeen, hieman nirppaisempi Toukokin tyhjensi kupin ennätysvauhtia. Kerttuhan on muutenkin tullut näissä ruokatavoissa äitiinsä, kupeet lommolla tyhjentää kupin ja tuskin edes hengittää välillä...

Koska ulkoilu on taas vihdoinkin osa Kertun jokapäiväistä arkirutiinia, pitäähän pennulla olla katu-uskottavat vetimet...

Pukuun olen mitoittanut ihan tarkoituksella vähän kasvunvaraa; koko vaate on joustinneuletta ja pituutta on melkein viisi senttiä liikaa. Mutta kun tuo neiti tuntuisi kasvavan ihan kiitettävää vauhtia, niin en kyllä ehdi joka välissä olla tekemässä sille uuttakaan nuttua...

Tällä hetkellä tuntuu että Kerttu on pelkkää koipea ja häntää... vaikeasti hallittavia ulokkeita sojottamassa sinne tänne... =) Ja kuten kuvista näkyy, korvat ovat tällä hetkellä eriparia... Samoja terveisiä olen kuullut muiltakin Armin pennuilta, välillä korvat ovat raskaat lupat ja sitten yht'äkkiä tiukalla ruusulla. Tuota korvien muokkaantumista jatkuu kuitenkin vielä ainakin hampaiden vaihtumiseen saakka joten siitä ei tarvitse olla huolissaan... Kertusta on kuitenkin kasvamassa eri mallinen kuin Armista. Luulisin että Kerttu tulee aikuisena olemaan korkeampi ja hieman ilmavampi kuin Armi. Etuosaa tuntuisi tulevan kyllä ihan kivasti ja kulmauksetkin taitaa olla kunnossa. Raajaa vaan tuntuu riittävän... Selkäänsä Kerttu köyristää mielellään samalla tavalla kuin isänsäkin, ja seisoo ainakin tässä vaiheessa lähes aina takajalat rungon alla. No kunhan tuo tuosta vähän kasvaa ja saa lihasta ensi kesään mennessä niin tilanne on varmasti toinen...

Armi olisi tarkoitus saada kunnostettua joulukuun puoleen väliin mennessä Voittaja -10 näyttelyä ajatellen. Olen ilmoittanut sen ainoastaan sunnuntaille viralliseen Voittaja 2010 näyttelyyn, se lauantain Helsinki Voittaja saa nyt jäädä väliin. Mielestäni Armi on palautunut pennuista hyvin. On tietysti totta että se on vieläkin aika huonossa lihaskunnossa ja karvakin on olematon, mutta pikkuhiljaa se siitä alkaa muistuttaa taas omaa pönäkkää itseään. Karvan olen saanut kasvamaan lohiöljyllä (joka tuppaa myös ikävästi kerääntymään tuohon kylkiluiden päälle jos ei pidä varaansa...) ja lihaskuntoa harjoitetaan päivittäin. Eiköhän sieltä kuoriudu parin kuukauden päästä esiin taas ihan näyttelykelpoinen yksilö...