Eikö olekin ihana?
Armilla on ollut havaittavissa lieviä valeraskauden oireita. Ekat juoksut alkoi silloin helmikuun lopulla, niin suunnilleen näihin aikoihinhan sillä olisi pentuja jos niin olisi määrätty, aika täsmäisi. Yhtenä iltana otettiin pitkästä aikaa esille Armin vinkulelut Posso ja Toukka, niin Armi alkoi heti hoivata niitä. Kulki pitkin taloa Posso hellästi suussa ja vinkui koko ajan hiljaa. Armi siis vinkui ja vingutti kyllä välillä leluakin. Aina jos vinkulelut on lattialla se käy äkkiä nostamassa ne sängylle tai sohvalle ja muutamana iltana on pedannut ne viereensä. Armi oikeasti myös hoitaa leluja, pesee niitä (varsinkin Posson korvia ja takapuolta) ja kirputtaa niitä. Jotenkin hämmentävää katseltavaa. Miten meidän pieni pihakoiran pentu muka tekee tuollaisia vauvahommia, sehän on ihan lapsi vielä itsekin. On se kummaa miten koirilla on tuollainen sisäänrakennettu vietti... Sen ymmärtäisi paremmin jos Armilla olisi jo ollut pentuja...
Armin vaavat Posso ja Toukka
Taitaa jotenkin tuo valeraskaus muutenkin vaikuttaa hormooneihin, yhtenä iltana oltiin lenkillä Helin, Inkun ja Bertan kanssa. Kun käännyttiin kotiinpäin ja kaverit hävisi näkyvistä, Armi alkoi ulvoa sydäntä särkevästi. Tasaisin väliajoin se kääntyi tulosuuntaan, istui alas ja ulvoi kuono kohti taivasta Inkun ja Bertan perään. Ei se ole ikinä ennen tehnyt sellaista. Täytyy kyllä myöntää että minua vähän nauratti. Onneksi ei tullut ihmisiä vastaan, ne olis varmaan ihmetellyt ja säälineet niin surullista pikkukoiraa... :( Armi ulvoi koko matkan kotiin asti ja vielä kotonakin muutaman kerran Petterille ja kissoille malliksi.
Armi surkeana suu suppilolla ulvomassa......
Ai niin, tiistaina oltiin siellä ulkomuototuomarien erikoiskoulutuksessa näytillä. Meitä oli yhteensä 7 koiraa, kaikki narttuja. Tosi harmi ettei ollut yhtään uroksia paikalla. Homma eteni sillä lailla että ensin vähän hengattiin siellä ja tuomarikokelaat tarkasteli koiria, sitten yksitellen ja pareittain koirat pöydälle ja niitä sitten 'arvosteltiin'. Siis siellä oli se opettaja/asiantuntija joka kertoi niille oppilaille että mikä kyseisessä koirassa hyvää ja mistä kohtaa voisi olla parempi. Armi sai mielestäni aika hyvää kommenttia. Se ope sanoi että Armin kuono-osa on niin hyvä että sille pitäisi hurrata. Ja muutenkin oikein kaunis ja vankka pää. Hyvät mittasuhteet mutta rintaa pitäsi saada lisää. Se kyllä varmaan korjaantuu iän myötä. Sitten kuljettiin 'kehällä' ja seisotettiin koiria vielä lattialla. Kaiken kaikkiaan jäi tosi hyvä mieli päivästä ja Armin saamista kommenteista.
Koirakoulumenestyksen innostamana kävin katselemassa tokon alokasluokan liikkeet wikipediasta. Hui kauhistus mikä järkytys, aivan tolkuttoman vaikeita juttuja!! Meiltä voisi Armin kanssa sujua ehkä juuri ja juuri tuo luoksepäästävyys... Olin jo mielessäni ajatellut vaikka mitä, mutta tipautus todellisuuteen olikin aikamoinen... Tarvitaankin aivan hirveästi lisää treeniä... Tästä masentuneena ajattelin opettaa Armille jotain hauskaa ja helppoa. Nyt Armi osaa ryömiä käskystä! Alkuun meni tosi kauan ennen kuin Armi tajusi mistä tässä on oikein kyse. Maahan meni tosi nätisti mutta siihen se sitten aina tyssäsikin. Katsoi vaan koko ajan silmiin ja uikutti kun ei saanutkaan namia niinkuin tavallisesti. Kun vedin namia lattiaa pitkin nousi takapuoli. Mutta sitten kun se vihdoin ja viimein homman hoksasi, kaikki sujui joka kerta niinkuin pitikin. Suunnilleen metrin verran saan sen konttaamaan lattialla kun pidän vähän kättä pepun päällä ja vedän namia lattiassa. Hieno tyttö! Seuraavaksi täytyy koittaa ottaa käsi pois ja sitten jossain vaiheessa nousta itsekin lattialta ylös... Mutta vähitellen...
Tänään käytiin Takamaalla lenkillä. Ihan Petterin kotitalon vieressä on sellainen 'vuori'. Tai on sillä nimikin, Raavuori. Siellä on hyvä lenkittää koiria irti ja kävellä metsäautotiellä. Minä pyllähdin aika pahasti yhdessä alamäessä jossa oli irtosoraa kallion päällä mutta taisin kuitenkin selvitä säikähdyksellä. Mitään ei hajonnut, mutta komea mustelma tulee ihan varmasti ja vasen jalka on kyllä ihan jumissa ja tärähtänyt kankusta polveen asti. Välillä tekevälle sattuu... Muutamia kuviakin saatiin:
Armi The Kukkulan Kuningas
Koska oli lämmin ja kummallisen nihkeän oloinen ilma, täytyi Armin päästä vilvoittelemaan. Ihan siinä lähellä on vanha soramonttu joka on täyttynyt vedellä. Armi meni polskuttelemaan heti kun päästiin kuopan reunalle.
Hetken Armi miettii, mennäkö vai ei... näyttää ihan sille kun se ajattelisi että hienot neidit ei kyllä tuolla tassujaan kastele...
Ensin vähän kahlaillaan...
...ja lopulta kunnon uintinäyte!
Toisaalta on hyvä että Armi ei mitenkään arastele vettä, toisaalta se on kyllä vähän liiankin innokas uimari. Saa nähdä miten mökillä käy sitten kun vedet lämpiää sen verran että itsekin uskaltaa järveen pulahtaa. Antaako Armi meidän uida ollenkaan vai onko koko ajan 'pelastamassa' meitä. No se nähdään ehkä jo juhannuksena. Minä olen kyllä sen verran kylmänarka että vesi saa olla melkoisen lämmintä ennen kuin järveen uskallan.
Eiköhän tämän illan jutut ollut tässä, nauttikaa viikonlopusta, ihanasta ilmasta ja koiruuksistanne!!
Kommentit