Nyt sain vihdoinkin itseäni niskasta kiinni sen verran että otin Armista pokaalikuvat ja siirsin sähköpostiin saapuneet ihanat kuvat (Katjalta ja Emmiltä) Picasaan... =)
Otetaanpas yhteenveto molemmista päivistä. Hienosti meni! Tosin nyt kyllä väkisinkin tulee mieleen että oliko se sittenkään ihan viisasta käydä saman viikonlopun aikana kahdessa näyttelyssä peräkkäisinä päivinä, olikohan se kuitenkin Armille liian rankkaa. Meinaan sitä sunnuntain kummaa epävarmuutta. Yleensähän Armi on kuitenkin pärjännyt pöydällä. Ei siis mitenkään kovasti nauttinut siellä olosta, mutta pärjännyt kuitenkin ja antanut tutkia itsensä ihan kivasti. Tai sitten sillä oli jotain henkilökohtaista sitä tuomaria kohtaan... Enpä osaa sanoa. Maassa Armi on aina esiintynyt reippasti ja ryhdikkäästi.
Kouvolan näyttelyssä oli mukava tavata tuttuja, aika kului joutuin Selman, Lauran ja Juhon kanssa. Paikalla oli pihakoirista myös Lily. Näyttelyyn oli ilmoittautunut neljäskin pihakoira ja kun kurkkasin luetteloa olin kiljaista riemusta, vihdoin näkisin Armin isän Frassen!! Jostain syystä Frassea ei kuitenkaan paikalla näkynyt, joten se riemu jäi lyhyeksi.
Kaikki osaaottavat koirat saivat tuomarilta laatuarvosanan ERI. Nuortenluokasta Selma nousi taistelemaan Armia vastaan ROPista ja kova kisa siitä saatiinkin. Armi oli ROP, ja Selma sai elämänsä ekassa näyttelyssä SERTin!! Ihan tosi hienosti, onnea vaan vielä kovasti koko perheelle!
Muutamia kuviakin sain, kiitos Katja!
Kotona sitten otin taas ne perinteiset palkintokuvat, tällä kertaa tuli niin kovasti onnistuneita otoksia että täytyi tehdä tällaiset kuvakollaasit...
Armi (taas tapansa mukaan) höperehti...
...ja viimein väsähti
Saatiin me muutama nättikin kuva. Ilmeet molemmissa ihanat, vaikka ihan erilaiset
Nyt ei saatukaan enää kuin yksi pokaali, kun ei tule niitä SERTejä... Eipä sillä että olisin kovasti niiden pokaalien perään, ne on ihan kivoja, tuollahan ne on vierashuoneen hyllyn päällä on pölyä keräämässä... =)
Päivällä tosiaa käytiin välissä pari tuntia kotona odottelemassa sitä ryhmäkehää, ja kyllä sitä odottelua jatkui vielä paikanpäälläkin ihan riittävästi... Kiitos Milla ja Kaapo seurasta, ei tarvinnut yksin seurailla kellon liikkeitä...
Sunnuntaina oli sitten se Heinola, ja tosi aikainen herätys aamulla, enpä muista milloin olisin viimeksi noussut ennen kuutta... Heinolassa oli Armin lisäksi Taru ja Lenni. Ja luettelossa luki taas Frasse. Mutta ei onnistanut nytkään. Mä olen niin monesti ajatellut että olisi tosi kiva nähdä Frassea ja vertailla sitä Armin kanssa että mitäs peruja sieltä iskältä oikein onkaan saatu... =) Toivottavasti Frasse on kunnossa, ettei olisi minkään vakavan takia joutunut jättää näyttelyitä väliin...
Aamu oltiin Heidin kanssa siinä setterikehän laitamilla, ja odotettiin Mangon vuoroa. Ihan en kuitenkaan nähnyt Mangon menoa kehässä, tuloksen kuitenkin kuulin, ihan loistava ERI ja luokkavoitto! Onnea Heidi ja Mango!
Pian bongattiin kentaän toiselta laidalta Taru, ja hetken päästä Lenni ja Laikko. Oli tosi kiva nähdä tyttöjä pitkästä aikaa, ja jutella ja juoruilla tyttöjen ja 'kojoottien' kanssa =) Taru oli oma ihana rauhallinen itsensä ja Lenni niin komea!
Lenni ROP
Emmi otti Armista ihan jumalaisen hienoja kuvia! Se tyttö on taiteilija!
Taru edellä ja Armi perässä
(lopullinen järjestys oli sitten päinvastainen :D )
Armi seisotuksessa
Ja Armi liikkeesä
Tuo viimeinen kuva on niin sympaattinen! =)
Olen tässä miettinyt että ei taideta enää montaa näyttelyä tänä vuonna käydä. Ensi viikonloppuna on yksi kesän kohokohdista, pihakoirapäivät. Sinne mennään ehdottomasti ja sitten ajattelin joko Voittajaa tai PM-Voittajaa tai ehkä jopa molempia. Tosin, jos se Armin epävarmuus johtui liiasta rasituksesta niin sitten tuolla PM-Voittajassa käy huonosti... En osaa kyllä vielä päättää mitä tehdään.
Näyttelyviikonlopun jälkeen meillä oli kotona hyvin väsynyt ja rento pikku-koiranen
Koko ilta meni Petterin sylissä... (...ja naamakin on ihan unirutussa...)
...ja jos ei pitänyt tiukasti kiinni kävi näin...
...ja näin kävi monesti...
Armi oli niin siki-unessa ja löysä, että valui sylistä pois. (huom! 'vauva' on päässyt taas mukaan kuvioihin, toimittaa nykyään saaliin virkaa, ja hyvä niin)
Toivottavasti nähdään Armin kanssa pihakoirapäivillä paljon ihania ihmisiä ja koiria, ja tulkaa te lukijatkin tervehtimmän, että saadaan kasvot nimimerkeille ja kommentoijille. Suuri kiitos kuuluu kaikille teille, ilman kommentteja en olisi varmasti näin ahkera ja tunnollinen... =) Jokainen kommentti lämmittää mieltä!
Ihan-tosi-älyttömaän-hirveen-kauheen-kamalan-malttamaton-mamma!
Kommentit