Koiranpennun arkea (ja vähän emonkin)

Tällä viikolla pennut ovat päässeet laajentamaan maailmaansa oikein kunnolla. Tällaiset aurinkoiset syyspäivät ovat kuin luotuja juuri ulkoilua varten!

Alkuun kaikkia jännitti kovasti. Pihalaatoilla tepastelu sujui ilman sen kummempia kommelluksia, mutta multamaa ja nurmikko oli kyllä tosi jänniä juttuja ekalla kerralla. Aika moinen piipitys kuului kun pennut tuttustuivat uuteen ympäristöön. Vähitellen kuitenkin uteliaisuus voitti ja pian koko joukko kirmaili pitkin ja poikin.

Hyvin varoivaista menoa Aatoksella

Pätkistäkin ehkä vähän hirvittää

Eka ja Kerttu

Anselmi tietää jo mitä ulkona pitää tehdä

Pennut ovat siis ulkoilleet nyt kolmena päivänä, kahdesti päivässä. Joka kerta jokainen pentu vähintäänkin pissii ulos, suurin osa tekee isommatkin tarpeet. Voi miten hienoja koiralapsia! Tietysti suurin osa lätäköistä on vielä sisällä, mutta aika moni osuu ihan nappiin lehden päälle.

Ulkoillessa tulee tietysti nälkä, ja ruoka maistuukin erinomaisen hyvin tälle laumalle

Tällä viikolla lautasella on ollut raksupuuroa, ja siihen sekoitettua pentu-Neuta. Loppuviikoksi vaihdetaan Neu taas jauhelihaan ja piimään. Pennut käyvät silloin tällöin myös Armin raksukupilla rouskuttelemassa kuivia papanoita. En kovinkaan paljoa uskalla antaa niiden tuota kuivaa ruokaa syödä, ettei sattuisi massuun. Kuivan napostelusta on tosin ollut se hyöty että pennut alkavat kiinnostua myös vesikupista. Juominenkin alkaa siis jo onnistua.

Lattioilla lojuu erilaisia pikkuisia puruluita kaluttavaksi; kasvisluita, nahkaisia solmuluita, rouhepatukoita, possunkorva ja muutama Armilta jäänyt puhtaaksi kaluttu sääriluunpätkä. "Aidot" tavarat tuntuvat tekevän kauppansa parhaiten. Luissa näkyy vasta pienepieniä hampaan jälkiä, eikä pentujen puruvoima riitä vielä oikeaan kaluamiseen, mutta osaavatpahan ainakin maistella. Eilen annoin jokaiselle palasen kuivattua, sitkeää kanafilettä ja voi miten se maistuikin. Jokainen pentu otti palasen suuhunsa ja lauma hajoittautui ympäri olohuonetta nassuttamaan. Aatos päätti suojella herkkuaan erityisen hyvin ahtautumalla sohvan taakse...

Pennut ovat aloittaneet "pahanteon". Aina hereillä ollessan nakertavat kuka mitäkin. Yleensä meikäläisten varpaita, sukkia, puntteja, hihoja... Osansa saavat myös häkinkulmat ja -aluset, sohvapöydän jalat, sanomalehdet ja talouspaperit, aamutossut...

Tossut on nyt nostettu syrjään pikkuhampaiden tieltä, eihän ole tarkoitus että pentu oppisi järsimään kenkiä...

Kaikenlainen touhuaminen väsyttää kovasti, silloin on hyvä köllähtää veikan kanssa poskitusten ja vähän rauhoittua

Kuvasta on löydettävissä kuusi nenua, mutta yksi ei taida kuulua pihakoiranpennulle...

Siksi aikaa kun ketään ei ole kotona, olen hieman rajoittanut pentujen liikkeitä asunnossa. Laitoin Armin häkin ja palasen kompostiaitaa olohuoneen oviaukkoon. Pennut ottivat häkin heti omakseen, siitä on tullut jo pentulaatikkoa suositumpi nukkumapaikka.

Mikäs täällä on lampaantaljalla köllötellessä, pehmoista ja lämmintä

Pentujen ollessa itsenäisempiä alkaa Armikin haluta jo "normaalia" elämää. Armille tekee todella hyvää päästä välillä pitkille lenkeille tuulettamaan päätä ja tissejä. Toisinaan taas villi leikkituokio tai toisten aikuisten koirien seura todella tervetullutta. Sunnuntaina kokoonnuttiin taas naapuruston koirien kanssa riehumaan, ja tällä kertaa muistin ottaa kamerankin mukaan.

Milla-collie, Elvis-chihuahua, Armi, Siru-kleinspitz ja sekarotuinen Pimu