Armi on taas päässyt etusivun tytöksi!!

Tuo kuva on sen verran epäselvä että laitan sen tähän uudestaan, on kyllä ihan huippuhauska kuva!

Kyllä on pikkuisella koiraraasulla valtava urakka edessä... =)

Armin kanssa ollaan kovasti jatkettu treenaamista. Tänäänkin oltiin taas Kouvolan Seudun SeuraKoirakerhossa alkeis-tokossa. Muutaman kerran ollaan nyt käyty säännöllisesti ja hyvälle tuntuu. Toivottavasti myös Armin mielestä.

Viikko sitten meillä oli kouluttaja joka painotti koiran ja ohjaajan välistä kontaktia. Oli ehkä paras oppitunti ikinä, siinä tuli oikeasti niin hyvin selville kontaktin tärkeys. Sitä ollaankin Armin kanssa harjoiteltu oikein kovasti. Mä jotenkin olin ajatellut että kun Armi osaa ottaa kontaktin ja kestää siinä muutaman sekunnin niin se siitä sitten, hyvä niin. Mutta ei se niin yksinkertaista taida ollakkaan...

No kuitenkin... Pääsääntöisestihän homma menee niin että Armi osaa peruskäskyt ja liikkeet; istu, maahan, sivulle ja odota, ja on huijattavissa toisen koiran ohi namin avulla, välillä myös menee nätisti muutenkin eikä välitä muista. Meidän tavoitteet on lisätä Armin häiriönsietokykyä ja toimintakykyä paineen alla, että voitaisiin siirtyä jatkoryhmään. Välillä tuntuu turhauttavalle tehdä aina samoja perusharjoituksia. Kouluttajat on kyllä kaikki sanoneet että kevät kun käydään ahkerasti treenaamassa niin sekä Armi (että ohjaaja) kehittyy sen verran että ensi kaudella oltais tervetuleita sinne jatkoryhmään... Olishan se ihan kiva =) Ja kyllähän se mukavalle tuntuu kun kouluttaja sanoo treenissä että 'Armi näyttää muille kuinka tehdään'... =)

Ohjaajan näkökulmasta 'Sivulle' perusasento

Ollaan Armin kanssa kotona harjoiteltu perusasentoa maton reunalla, siinä näkee onko koira oikeassa paikassa ohjaajaan nähden. Kontaktiharjoituksia otetaan peilin edessä, näen suoraan peilistä katsooko Armi minua vai namia, ei siis tarvitse olla pää kenossa Armia kohden. Sitten kun aletaan harjoitella suraamista on huomattavasti helpompaa kävellä pää pystyssä... =) Armi tarvii kyllä aika paljon vielä tukea kontaktissa, kestää tosiaan sen reilu 5sekuntia ilman katsekontaktia minun silmiin, silmiin katsoen jo huomattavsti pidempään pysyy kontaktissa.

Tänään saatiin kovasti kehuja juuri perusasennosta ja kontaktista. Niitä ollaan kyllä treenattukin. Samoin hyvin meni 'seuraaminen', se ei siis ollut vielä mitään oikeaa seuraamista vaan ihan pelkkää vierellä kävelyä, mutta kehut kuului että 'tuossa on tekemisen meininkiä, mennään reippasti niin koiralla ei oikestaan ole muuta vaihtohtoa kuin seurata noin hienosti'. Kyllä noista kehuista tulee aina hyvä mieli. Ja muistin kehua Armia ihan hurjasti! =)

Ollaan me Armin kanssa harjoiteltu muutakin, nimittäin kärsivällisyyttä:

Tassujen välissä on erikoisherkku, kissanraksu. Vaatii ihan älytöntä kärsivällisyyttä ja itsehillintää olla ottamatta sitä!! Ja sitten onnistuu sellainen että käsken Armin maahan ja odottamaan, menen itse 5metrin päähän tai jopa toiseen huoneeseen hetkeksi, tulen rauhallisesti takaisin ja sitten annan palkan. Jaksaa oikein hyvin odottaa. Samoin on ruuan kanssa, laitan kupin lattialle ja Armi odottaa että laitan jauhelihat jääkaappiin, pesen ja kuivaan kädet, teen ja juon mehua ja juttelen samalla Petterin kanssa. Joskus käyn jopa vessassa käsipesulla. Odottaa kuin lattiaan liimattu. Meillä sujuukin hirmu hyvin nämä paikallaan olo -harjoitukset, seuraaminen ynnä muu liikkuminen tuottaa vielä jonkun verran vaikeuksia, silloin Armi lipeää käskyn alta.

Armin lempparikäsky 'Kippis'

Tuntuu julmalle käskeä koiraa kuolemaan, alkuun käsky oli 'kippaa', se tuntui jotenkin vaikealta sanoa, niin siitä sitten muotoutui 'kippis'. Jos opetellaan jotain uutta ja Armi ei tajua, niin tarjoaa aina ihan ekana istu ja maahan, jos ei osu oikeaan vieläkään niin sitten tarjoaa sata kertaa kippis.

Hihnatreeni sujuu ja tuottaa tulosta. Tuonne tokotreeniin päästiin tänään hihnassa vetämättä ja riehumatta. Yhden ainoan kerran piti haukahtaa, yhtyä muiden kuoroon. Ei siis ollenkaan enää samaan malliin kuin vaikkapa viime kesänä. Lenkillä rähjättiin kaikki vastaantulijat vielä viime kuussakin, ja treenissä ensimmäiset 20min meni ennen vieraiden koirien (ja ihmisten) haukkumiseen. Mä olen tässä miettinyt että miksi annoinkaan tilanteen mennä silloin niin pahaksi. Ja ihmettelen myös että näinkö helposti kaikki on korjaantunut ja Armista on kuoriutunut mallikelpoinen ja hyväkäytöksinen kelpo koiranen!

Ja niiiiin Ihanan Ihanan Mussukkainen!! =)