No ei sitten kuitenkaan päästy treenaamaan Armin kanssa. Kaikki pikkuiset koiraseurat tässä lähiympäristössä ovat talvitauolla agilitystä ja siirtäneet toko-treenit talviaikaan. Ja ajat ovat valitettavasti sellaisia että olen aina töissä kun pitäisi jo olla kentällä. Kouvolan seudun suurin koirakerho kyllä tarjoaisi palveluitaan minulle sopivaan aikaan, mutta näin loppuvuodesta maksut ja matkatkin tuntuu liian suurilta. Täytyy siis tyytyä omatoimiseen treenaamiseen.

Edellisestä postauksesta lähtien (viikko) olen käynyt Armin kanssa tunnollisesti reilusti tunnin lenkillä joka päivä. Alkumatka mennään tiukassa kurissa ja järjestyksessä lyhyessä (ja löysässä) hihnassa. Olen joka päivä hakeutunut lenkille sellaisiin paikkoihin että olen pystynyt myös laskemaan koiran irti. En ole ottanut mukaan mitään leluja enkä heitellyt edes keppejä tai käpyjä, vaan Armin tehtävänä on ollut yksinkertaisesti pysyä porukassa mukana. Namilla olen silloin tällöin palkannut ja teettänyt metsässä pienimuotoisia tottelevaisuusharjoitteita. Armi osaa aika hyvin ennakoida tutuilla poluilla että mihin ollaan menossa, joten en aina olekaan mennyt sinne minne tavallisesti. Jo muutaman päivän jälkeen Armin tarkkaavaisuus on kasvanut, ja se pitää paremmin vahtia että minnepäin olen menossa. Kotimatkalla taas lyhyt hihna ja asiallinen kävely.

Nyt kun vaan saisin itsestäni niin paljon irti että jaksaisin jatkaa tätä meidän hyvin alkanutta syksyä. Nimittäin jo viikon elely kurissa ja nuhteessa tuntuu tehoavan ihan kivasti. Armi on paljon rauhallisempi ja miellyttävämpi kaikin puolin eikä tättähäärää koko ajan sinne ja tänne. Tänään on taas vuorossa kaukalotreffit naapuruston koirien kanssa (ja sitä ennen tietysti kunnon lenkki). Kaukalon saa vähän niinkuin palkinnoksi.Jos tuo sade lakkaa niin meinasin taas ottaa kameran mukaan.

Kerttua en ihan vielä taida uskaltaa ottaa mukaan tuonne kaukaloon. Meno on kuitenkin siellä aika vauhdikasta. Melkein kaikki koirat ovat aikuisia, mutta ihan kaikilla ei tunnu olevan käytöstavat hallussa. Ja onhan nuo treffit olleet Armille aina sitä "omaa laatuaikaa", joten tällälailla taidan vielä jonkin aikaa jatkaakin.

Molemmat koirat saivat laatuaikaa lauantaina; otin Kertun mukaan töihin ja Armi jäi Petterin kanssa kotiin. Aamun ensimmäiset minuutit Kerttu piippasi pikkaisen varaston puolella, mutta tyytyi pian kohtaloonsa ja käpertyi häkkiinsä. Uskomattoman hienosti osasi pikkuinen koiranen olla itsekseen mun neljän tunnin työpäivän ajan. Tosin ainakin puolen tunnin välein harjoitettiin hieman sosialistamista tuttujen asiakkaiden ja näiden koirien kanssa... Ihan loistava paikka olla töissä ja ottaa pentu mukaan tutustumaan ja oppimaan asioita.

Kotioloissa Armi ja Kerttu elelevät sulassa sovussa. Ainoastaa ruoka-aikana laitan Armin toiseen huoneeseen syömään; Armi-ahmatti kun söisi muuten Kertunkin ruuat. Kerttu on vielä sen verran hidas nautiskelija eikä pidä puoliaan kupilla. Ruoka kyllä maistuu juuri niin kuin pitääkin, Kerttu syö mielestäni ihan sopivasti aina lautasen tyhjäksi, muttei kaipaa lisääkään. Pääosin mennään vielä nappulalla kahdesti päivässä ja yksi ateria on sitten joko Neuta tai puuroa+lihaa. Pari päivää sitten käytin Kertun puntarissa matolääkettä varten ja painoa oli reilu 2,7kg, mielestäni ihan sopivasti.

Puruluita pikkuneiti kaluaa aivan mahdottomalla innolla. Luista ei Armin kanssa tule riitaa vaan ennemminkin tuntuu että Armi ei välitä vaikka Kerttu veisi siltä luun suusta.

Näin sopuisasti käy hampaiden hoito

Kaikista parhaimmalle maistuu niin Armin kuin Kertunkin mielestä aidot isot ja ihanat paistetut naudan luut. Tästä luusta Armi on jo kalunnut lihat, nyt on Kertun vuoro nautiskella paljaasta luusta. Näitä jo lähes kokonaan kaluttuja luita voisi Kertun mielestä imeksiä ja narskutella viikkotolkulla ja niitä onkin pyörimässä lattioilla muutamia.

Välillä tuntuu että Armi antaa Kertun oikasti tehdä ihan mitä vaan. Tai sitten Armilla on ainakin tosi pitkä pinna tuon kakaran suhteen. Kerttu roikkuu Armin korvissa ja hännässä ja varsinkin niskanahassa. Kiipeilee Armin päälle, läpsii sitä tassuilla ja härnää kaikin mahdollisin tavoin. Kertaakaan en ole huomannut että Armilla olisi ihan tosissaan palanut hermo pikkuisen kanssa. Tosin joissakin asioissa Armi on äärettömän tarkka; Kerttu ei ikinä koskaan milloinkaan saa kulkea Armin edellä ovesta sisään tai ulos. Tässä on selvästi huomattavissa koirien tämänhetkinen arvojärjestys, ja olen itsekin pyrkinyt jo kauan tuohon; kuljen aina ennen koiria ovista (siis suljetuista ovista). Samoin Armin vallan Kerttuun huomaa leikkiessä. Jos Armi päättää että leikki loppuu se myös loppuu, tai jos Armi haluaa lelun Kerttu antaa sen. Koirien keskinäistä kommunikaatiota on äärimmäisen mielenkiintoista seurata, ja luulenpa että opin ajan kanssa siitä jotain itsekin, ajatellen siis tätä laumanjohtajanrooliani. Kertulle olen ihan selvä auktoriteetti meidän perheessä, ja menen sen mielestä Arminkin yli, mutta Armin kanssa asia ei vieläkään ole niin yksiselitteinen (tähän asiaan ja Cesarin oppeihin palaan varmasti ihan pian jossakin postauksessa).

Loppuun vielä kuvia Armin ja Kertun touhuista

Kerttu altavastaajana

Molemminpuolista uhittelua ja omistushalua saaliista...

Kertulla alkaa mennä ilme muikeaksi kun Armi kertoo että saalis on hänen

Ja näinhän tässä yleensä aina käy, vahvempi pihis sen kukon nappaa...

Ihan varmasti myös tavalliset leikit kuntouttavat ja auttavat pääkoppaa pysymään kunnossa!