Kyllä koirapuistoilu on kivaa! Viimeaikoina olen pariinkin otteeseen pakannut koirat autoon ja hurauttanut lähipuistoon. Mansikka-aholla on ihan paras paikka, siellä on sekä koirapuisto että -polku.
Pari viikkoa sitten käytiin koirapolulla Katjan ja Toukon kanssa ja voi sitä juoksemisen riemua!
Koirat kisailivat minkä kintuistaan kerkesivät
Ja kaikkia tuntuisi naurattavan kovasti, ainakin naaman ilmeistä päätellen =)
Armi otti kovan juoksukisan polulla olleen setterin kanssa...
...ja nuoriso kisaili keskenään
Sekä Kerttu että varsinkin Touko tuntuisi perineen äitinsä mielenkiinnon keppeihin ja palloihin
Ottakaa kiinni jos saatte!
Koko ajan piti olla joku risu tai kepakko toisessa suupielessä =)
Toukosta on muuten kasvanut näin komea pihakoiranuorukainen!
Ja kovasti tarkkaavainenkin vielä
Hui, mikä lie aiheuttanut moisen ilmeen...
Kerttukin tarkkaavaisena söpöilee
Ja näin kaaoottisesti tämä meidän kuriton kakaralauma kerjää nameja
No mutta nyt ollaankin viihteellä, kaiken ei tarvitsekaan sujua juuri mallin mukaan.
Koirapuistoilu on mukavaa vaihtelua muuten niin tylsiltä tuntuviin talvisiin lenkkeihin. On niin paljon kivoja paikkoja jonne pääsee kunnolla vasta lumien sulettua pois ja kevään saavuttua.
Tänään käytiin ihan omalla porukalla Mäyränkorven koira-aitauksessa. Odottelin ja toivoin koko ajan että tarhalle olisi tullut muitakin koiria, mutta ihan kolmistaan saatiin kyllä tänään siellä juosta. Harmi.
Kertulle tekisi äärettömän hyvää päästä tutustumaan muihin koiriin. En tiedä onko sillä menossa joku hankala ikäkausi vai mikä oikein riivaa, mutta kaikki vastaantulijat on pahiksia. Lähinnä vaikuttaisi että Kerttu pelkää muita koiria, koska haukkukin on sellaista kimittävää ja kulmahampaat senkun vilkkuvat. Armi onneksi suhtautuu muihin koiriin koko ajan paremmin. Täytyy vissiin antaa Kertulle joku tehokuuri noista sosiaalisista taidoista, ennen kuin menee raukkaparka ihan piloille... Lisää puistoilua siis luvassa viikonloppuna!
Mutta sitten pari jännää juttua! Olen ilmoittanut Armin pihakoirayhdistyksen järjestämään luonnetestiin! Todella mielenkiintoista. Kuukauden päästä kuullaan kuinka täyspäinen tai heikkohermoinen tämä meidän mamma oikein onkaan.
Pääsiäisenä on toinen tiukka paikka, meidän pojat Touko ja Eka käyvät ekaa kertaa näytillä ihan oikeassa näyttelyssä Lappeenrannassa. Pojat ovat juuri paria päivää ennen näyttelyä täyttäneet sen junioriluokkaan vaadittavat 9kk, joten ovat ihan kaikista lapsimpia näissä kisoissa. Ajattelin kyllä ehdottomasti lähteä mukaan kannustamaan!
Eka treenaa pöydällä seisomista
(kuva: Suvi Harmanen)
Mietin pitkään että ilmoittaisinko myös Armin ja/tai Kertun mukaan, mutta meidän tytöt ei nyt sitten kuitenkaan ole lähdössä. Armi ei ole käynyt näyttelyssä tai ylipäätäskään yhtään missään tosi pitkään aikaan ja tuo näyttely ja luonnetesti on peräkkäisinä viikonloppuina. Päätin välttää kaikkea ylimääräistä stressiä...
No Kerttu... voi Kerttu... Kertusta ei taida näyttelykoiraa tullakaan, on nimittäin sen verran pahasti alapurenassa nuo etuhampaat etten viitsi ainakaan mihinkään isoon näyttelyyn lähteä hylättyä arvostelua hakemaan. Jossain pikkunäyttelyssä tai vaikkapa OpenShowssa olisi ihan kiva kuitenkin käydä hakemassa arvio Kertunkin rakenteesta.
Ja joka ilta toivon että Kertulla olisi vielä pään kehitys sen verran kesken että ne hampaat jossain vaiheessa vielä oikenisi, onhan hän kuitenkin vasta 8-kuinen. Mitään kikkaskonsteja en ala kokeilemaan, koska jos vaan suinkin mahdollista haluaisin käyttää Kerttuakin vielä joskus jalostukseen. Omatunto ei kyllä antaisi myöten jos yrittäisin sitä purentaa jotenkin ohjailla... koska terveydellistä haittaa ei ole.
Nyt nämä rakkaat lapset ottavat päivätorkkuja sohvalla onnellisen tietämättöminä minun pohdinnoistani, suunnitelmistani ja tuskailuistani, terveen väsyneinä hyvästä liikunnasta =)
Kommentit