Viikonloppu

Voi voi tätä viikonloppua... Jos Armin astutus olisi tuottanut tulosta silloin pari kuukautta sitten, olisi tänä viikonloppuna ollut meillä laskettuaika, ja toivottavasti paljon pieniä tuhisijoita tuolla vierashuoneessa... No, näin ei nyt sitten kuienkaan käynyt. Onneksi Armilla ei kuitenkaan ole mitään valesynnytyksen oireita. Töissä yksi asiakas nimittäin puhui kerran että hänen tyhjäksi jäänyt narttunsa alkoi muka-synnyttää laskettuna-aikana, ja oli todella surkeana. Armi vaan petailee hieman tavallista rankemmin ja on ulkona ylivilli, sisällä taas aika masentunut. Kaikenkaikkiaan Armi on vähän debis (niinkuin mammakin...).

Tänään kuitenkin yritettiin taltuttaa masennusta kunnon lenkillä. Pitkästä aikaa lähdettiin Armin kanssa pois tienreunus-lenkiltä, mentiin radalle ja metsään juoksemaan.

Ulkona oli ihana ilma, muutama aste pakkasta, ei kovinkaan tuulista eikä sateistakaan.

En ole ihan varma että saako tuossa radalla mitenkä kävellä näin talvisin, siihen on vedetty hiihtolatu... No, me kuienkin kuljettiin siinä ihan omalla luvalla... =) Eikä nuo vastaantulevat hiihtäjätkään pahoillaan Armista olleet. Armi oli kylläkin aika kuriton. Ei meinannut antaa kiinni, vaan hiippaili hiihtäjien perään, tai siis ryntäsi täysillä, ja olisi mieluusti napannut suksisauvoja, mitäs siinä niin houkuttelevasti heiluvat nenän edessä...

Kuopia ja ruopia ja potkuttaa piti oikein kovasti!

Keppileikit on edelleen suuressa suosiossa. Löytyi sentään tuolta lumen keskeltä muutaman kepukka että saatiin Armiin vaihtia oikein kunnolla.

Pukukaan ei meinannut pysyä päällä syvässä umpihangessa.

Tai siis ei pysynytkään, muutaman kerran jousuin kahlata Armin jalanjäljissä upoksiin pukua hakemaan. Vähän pukua pudisteltiin ja takasin päälle vaan (odottamaan seuraavaa putoamista...). Armin puku on saanut kovasti huomiota osakseen. Pieni poika kysyi eilen äidiltään että "Miks tolla on mekko??!" ja tänään eräs mummo tokaisi että olette vissiin yhdessä käyneet shoppailemassa, kun niin samanvärissä liikutte... (mullakin on vaaleanpunainen toppatakki (ja mustat housut))...

Siitä onkin toooooosi pitkä aika kun olen Armin kanssa viimeksi käynyt hihnatta lenkillä. Varmaan joskus viime syksynä, ennen juoksuja siis. Sitten kun luulin Armin olevan tiineenä, en paljon irti sitä uskaltanut päästää. Nyt ihan viimeaikoina muutaman kerran on ollut pikkuisen irti naapurin villakoirien kanssa tuossa pihalla, ja Inkun ja Bertan kanssa ovat myös päässeet juoksemaan pihatietä. Ihan selvästi kuuliaisuus on täysin hukassa. Täytyisi taas alkaa harjoittaa tuota arkitottelevaisuutta, ja irtioloa, ennen kuin menee koko koira ihan hunningolle... Viimeistään keväällä sitten kun päästään kunnolla metsään ihan ajan kanssa.

Keppiä heiluttamalla Armi kyllä tulee paikalle kuin salamana