...mahtuu iloa ja riemua, välillä vähän myös harmia ja hämmennystä...

Aloitetaan kaikella kivalla joka on syystä ja toisesta jäänyt kertomatta.

Jokin aika sitten oltiin mökkeilemässä suuremmalla porukalla, otettiin Armin kanssa vähän ystäviä mukaan, (meille molemmille), nimittäin Helin, Inkun ja Bertan oli aika päästä rentoutumaan ja viettämään mukavaa viikonloppua mökillä.

Kuten arvata saattaa rantalomahan siitä tuli!

Armi hyppää komealla tyylillä!

Takuuvarma nouto joka kerta 100%

Sillä aikaa Inkku ja Bertta vaihtaa paikkaa...

...vastaanottokomitea rannalla =)

Kesti kyllä tosi kauan ennen kuin Armi sai Inkun ja Bertan ymmärtämään että vesi on ihan nasta juttu. Armin mielestä nää uintihommat on ihan POP, Inkun ja Bertan mielestä vaisusti OK... Taisi kyllä muutaman kerran nekin mennä sentään ihan uimasilleen. Kahlailu oli kuitenkin enemmän se Been ja Iin juttu.

Armi opetti Bertankin puhaltelemaan kuplia =)

Kas näin se käy!
(ei hei tarvi ihan koko päätä sentään hukuttaa... et sä Bertta nää niitä kuplia jos on silmät veden alla...)

Inkulta putosi kivi laiturilta

Hei tulkaas lapset vähän auttaa...

...ja lapsethan tulee

(kyllä tässä kuvassa on kaikki kolme koiraa)

Touhutessa tulee tietysti nälkä

Tarjolla onkin ihan huippuherkkua, säilykettä suoraan tölkistä, tosi hyvää ja harvinaista! (ja helppoa)

Jälkiruuaksi oli tarkoituksena pyydystää sammakko, joka osoittautuikin rupikonnaksi...

...joka osoittautuikin ihan tosi pahan makuiseksi.

Jokainen tökki sammakkoa vuorollaan tassuilla ja kuonolla. Aina kun nenä/kieli/naama osui sammakkoon koira pärskähti, ravisteli päätään ja kuolasi, vaahtoa oikein pursui suusta. Mutta lopettaa ei voinut vaikka oli ihan kamalan makuista. Hengiltä se oli saatava. YÖK!

Mökkireissun lisäksi ollaan juhlittu synttäreitä.

Edit. Kaikki mökkikuvat Heli Rajamäki

Yhdessä ja erikseen.

Tällä kertaa oli minun vuoro sponsoroida synttärikekkerit, teinkin tyttösille maukkaan kakun jauhelihasta, kermaviilistä, Cesar-pussisäilykkeestä, kissanraksuista ja pihvitikuista.

Oikeastaan, jos tarkkoja ollaan kakku on kylläkin jäädyke (siis vähän fiinimpää... )

Pienet sankarit odottavat lupaa nauttia


Saa ottaa!

Mammalle riittää myös!
(onhan Inkkua kuitenkin kiittäminen näistä ihanista 'pennuista')

Kotona juhlittiin ja riehuttiin vielä uuden lelun kanssa

Mustekala on mahtijuttu!

Kun sitä painaa päästä se trööttää kuin possu

Joka toinen lonkero piippaa

Ja kun ravistaa niin helisee kuin vauvalelut

Armi on rankan näköinen kun se kantaa mustista, just ja just pysyy suussa kompuroimatta. Ja sängylle hyppääminen on todellinen taidonnäytös =)

Mustekala on tosi viihtynyt hyvin meidän sängyssä. Vähän liiankin hyvin. Armilla on tosi pahat valeraskauden oireet. Tai siis nyt Armilla alkaa se 'raskaus' olla ohi. Petaaminen ja pesän teko on ihan mahdotonta, useana päivänä sänky on myllätty ihan ylösalaisin, peitot jopa lattialle asti. Nyt kolmena iltana Armi on synnyttänyt virtuaalipentuja. Se käy iltaisin sängylle kyljelleen ja alkaa läähättää. Tai oikeammin puuskuttaa. Hengittää pitkän aikaa tiheästi pintahengityksellä, ja sitten pari kertaa oikein syvään. Tuota saattaa jatkua monta tuntia. Uusi lelu on koko ajan vieressä, välillä Armi makaa sen päällä. Ja asettelee tuohon rintapuolelle. Lelussa on vaan liian monta lonkeroa, on täysi mahdottomuus saada niitä kaikkia hyvään asentoon... Välillä Armi piipittää ja vastailee lelulle. Nukkumaan mentäessä yritetään siirtää lelua lattialle, tai jos vahingossa sinne Armilta putoaa, tulee kova hätä ja huoli. Täytyisi varmaan laittaa koko lelu piiloon.

No, viikonlopuksi ainakin Armi joutuu eroon lapsistaan (ja koko perheestään) kun joudun sen taas viemään Helille hoitoon ystävien häiden vuoksi. No tuttu perhehän se on Armille, oikeastaan toinen oma perhe.

Kun näin kovasti on tuohua koko ajan, niin kyllähän se pistää väsyttämään. Ja totta se on, katsokaa vaikka,

kyllä yksi pieni pihakoira pystyy yksin valtaamaan koko sohvan

ei tuohon paljon enää muuta mahdukaan... =)