Me oltiin perjantaina Armin kanssa ekaa kertaa agilitya kokeilemassa. Tuolla kouvolan seurakoira kerhossa (jossa käydään tottiksessa), on mahdoton tunku agi-tunneille, ja sinne on oikein pääsykokeet, niin en ole ollut oikein kovasti innostunut edes yrittämään. Elimäen koirakerholla alkoi kesä-agilitytreenit viikko sitten. Sinne olikin jo huomattavasti matalampi kynnys lähetä kokeilemaan.

Ja kyllähän se kannattikin, Armi taisi olla ihan intona (ja niin minäkin). Aiheena sillä kerralla oli A-este ja puomi. Edellisen kerran hyppy-esteet oli myös otettu vielä tällekin tunnille mukaan.

Ihan ekana me treenattiin kävelyä puomilla joka oli maassa. Että miten pysätään kontaktille, ja miten kävellään keskellä puomia. Olikin yllättävän vaikeaa (kuulostaa hullulle!!). Mutta vaikeaa se oli, Armi kiemurteli ja mutkitteli pari ekaa kertaa niin ettei meinannut ollenkaan pysyä puomin päällä. Kun kouluttajan mielestä alkoi sujua, niin päästiin kokeilemaan A-estettä. Olin ihan varma että Armi ei mene esteelle ekalla kerralla, ei ainakaan ylös asti, mutta niin se vaan sinne Aan harjalle kipusi ja kömpi alas. Puomilla käveltiin kouluttajan kanssa kahtapuolta Armia, sieltä se ekalla kerralla meinasi loikatakin alas.

Lisäksi saatiin harjoitella hyppyjä ja siellä kentän reunalla oli vielä kepitkin, niin käytiin vähän kokeilemassa pujottelua. Pujottelu sujui heti, ei tietysti kovin vauhdikkaasti, mutta ihan hienosti kumminkin. Ja hypätähän Armi osaa, ei tosin käskystä, vaan ihan luontaisesti =) Kyllä se välillä vähän epäröi siinä esteen edessä mutta meni joka kerta kuitenkin yli.

Ihan alusta asti oli selvää että Armi handlaa hommat, minä tarvin kovasti treeniä. En osaa ollenkaan keskittyä niin moneen asiaan yhtä aikaa. Törmäilin hyppy-esteisiin ja puomiin, ohjasin Armin puomilla liian reunalle, raavin käsivarteni verille puomin ja Aan karkeisiin pintoihin (monesti!), en muistanut pysäyttää / hidastaa kontaktipinnoille... Lähinnä kouluttaja koulutti minua, oli onneksi tosi kärsivällinen nainen (tuhannet kiitokset). Olin vaan niin kovasti innoissani koko hommasta että vaan puolet jutuista meni kerralla perille... =)

Me oltais Armin kanssa treenattu varmaan vaikka kuinka kauan, mutta kouluttaja (oikein viisaasti) kävi aina välillä sanomassa että nyt taukoa tai välillä vaihtoi meidät esteeltä toiselle.

Vauhti ei todellakaan ollut huimaa, eikä tekniikkakaan varmaan sinnepäinkään, mutta mukavaa meillä oli, ja tällä viikolla mennään ehdottomasti uudestaan!

**************

Sunnuntaina olin ystäväni kanssa Hyvinkään näyttelyssä ihan turistina. Punainen irlanninsetteri Mango pärjäsi ihan mukavasti, suuret onnittelut EHsta!!

Ehkä jännempää oli kuitenkin, kun huomasin luettelosta että viereisessä kehässä kisaa pihakoira Onni (Kabokas Xingu Breez). Onni oli todella valloittava persoona; iloinen ja reipas, ja tosi komea! (ihastuin välittömästi!) Muistelin (ja oikein muistin) että Onni oli Messukeskuksen Voittaja-näyttelyssä katsellut Armia vähän sillä silmällä (HHMMM...). Muutaman kuvankin sain napattua.

SERT ja ROP

Voi miten ihanainen ilme

Kiitos Merja (ja ystävä) seurasta ja mukavasta juttutuokiosta, palaillaan asioihin tuonnempana!