Oikein hävettää että on mennyt näin kauan ilman kirjoittelua... Anteeksi.

Meillä on täällä jo ihan täysi kevättohina päällä Eilen käytiin työkaverin kanssa Tampereella Nekalan myymälässä vähän tonkimassa ja mylläämässä isoa varastoa, kaikkea kivaa saatiin omaan myymälään viemisiksi... Armillekin löytyi jotain...

Armi ei oikein ollut kuvausfiiliksissä...

...joten päätin kuvata koko komeuden lattialla

no sitten kyllä alkoi kiinnostaa ja kuinka yllättävää pikkuinen nenu näkyy sielläkin... =)

Panta on taas näitä bling-bling-turhakkeita joihin näköjään lankean aina kerran vuodessa... Kotimainen Nahka-Nastan vuoritettu puolipuristava timanttipanta (vai onkohan ne rubiineja...) Tuntuu oikeasti tosi laadukkaalle. Sovittelin samanlaista valkoistakin pantaa (kirkkailla timanteilla tietysti), se olisi ollut tosi tyylikäs ja elegantti, mutta jotenkin ei oikein erottunut tuolta karvasta niin hyvin. Se on kyllä varmasti tosi hieno jonkun tummaturkkisen päällä!

Joku aika sitten meille kotiutui reikäpallo

Kiinnostaa Armia kovasti ihan tuollaisenakin, mutta olen keksinyt sille vielä parempaa käyttöä

Sisälle saa kanankaulan! Tai jotain muuta herkkuakin. Pallo on tehty tosi kestävästä ja venyvästä kumista, noita reikiä voi venyttää vaikka kuinka ja sisälle saa siten tungettua vaikka mitä. Kaikenlisäksi tuo materiaali jotenkin kummasti pakenee hampaan alta, eikä siihen kovin helpolla saa järsittyä reikiä. Lelu on ollut meillä kovassa käytössä jo pari viikkoa, sitä on kiskottu, retuutettu, heitelty, noudettu ja sen kanssa on pelattu noita herkunpiilotus -leikkejä, ja se on edelleen täysin ehjä! 10 pistettä!

huomaa kieli pallon sisällä... =)

Saattaa mennä puolikin tuntia ennen kuin herkku luiskahtaa tuolta ulos, välillä kyllä tuntuu että liiankin nopeasti. Ihan huippuhankinta joka tapauksessa!

Tänään tosiaan kävin vapaapäivällä Armin kanssa sovittelemassa noita pantoja töissä (huomaatteko miten paljon tykkään työstäni, en malta olla pois ollenkaan...). No, pihalla otettiin hieman siedätysharjoitteluja puolin jos toisin. Työkaverilla on aivan ihana sharpei-narttu, joka ei kauhean hyvin tule juttuun muiden koirien kanssa. Ja Armi aristelee kaikkia tuhisevia. Hiljakseen kuljettiin toistemme ohi ensin kauempaa ja sitten pienemmällä välimatkalla, ja välillä taas pois päin. Kaiketi molempien hämmästykseksi koirat käyttäytyivät moitteettomasti. Olin ihan varma että Armi alkaa rähjätä, mutta ei; se oli niinkuin ei oliskaan, haisteli maata löysässä hihnassa eikä kiinnittänyt mitään huomiota Sissiin. Antoi haistella pyllyä, katsoi minuun pari kertaa ja meni sitten selän taakse jatkamaan maan tutkimista. Palkinnoksi annoin sille taskusta kepinpalasen, niitä ja käpyjä meillä kulkee nykyään aina mukana.

Tässä meillä on huima edistysaskel! Pian kerron teille mistä tässä koko jutussa on kyse.

Seuraavat kuulumiset tuleekin varmaan sunnuntaina Lahden näyttelystä, alustavasti kehä olisi vähän ennen yhtä. Nähdään siellä kaikki!