Meillä kemujen kunniaksi sekoittelin Armin iltaruokaan vähän jauhelihaa joukkoon pitkästä aikaa ja jälkkäriksi oikein kunnon pala tuoretta naudan rustoa pakkasesta. Kyllä on nyt taas maha killillään. Normaalisti meillä pääsääntöisesti syödään pelkkää nappulaa. Silloin tällöin sekoittelen joukkoon jauhelihaa, kuivalihaa, säilykettä, piimää tms tai omia ruuan loppuja. Mutta harvemmin kuitenkin.
Tänään lenkillä Armi taas nauratti minua ja muitakin vastaantulijoita. Yleensäkin me saadaan lenkillä osaksemme hymyjä ja huvittuneita katseita. Armi on juoksujen jälkeen alkanut merkkailla enemmän ja saattaa joskus jopa nostaa jalkaakin. Silloin tällöin se peruuttaa takajalat edellä puuhun, että ylttäisi hajumerkit mahdollisimman korkealle. Samoin toinen erikoinen tapa on potkuttaa maata (lähinnä takajaloilla) pisun jälkeen. Liekö oppinut tavan kissoilta seuratessaan niiden pottapuuhia vai kuuluuko sekin jotenkin merkkailuun... =) Olen muutamankin kerran miettinyt onko Armilla joku salainen piilevä poikakoirageeni. Huvittavia puuhia joka tapauksessa molemmat. Välillä tuntuu että Armi tahallaan tekee näitä juttuja just silloin kun on muita kävelijöitä (yleensä koirattomia) tulossa vastaan. Sain kerran Heliltä sähköpostissa mopsin kuvan joka kuvaa hyvin Armin puutouhuja:
Kuva on ehkä vähän liioiteltu, mutta ei paljoa! =)
Meillä on tienvieret täynnä leskenlehtiä. Aiemmin Armi ei ole kiinnittänyt niihin mitään huomiota; tänään se ensin haisteli, sitten maisteli yhtä. Taisi olla aika kirpeetä, kuului kauhea tuhahdus ja pärskäys, sitten pisut päälle. Se oli Armin mielipide kevään tulosta (tai ainakin leskenlehdistä).
Kommentit