Meillä makaa täällä kaksi pihakoiraraatoa, laiskaa lahnaa, puhkiväsynyttä tyttöä. Seuraavat kuvat puhukoot puolestaan...
Tytöt oli vähän sukuloimassa
Kuva kertoo näistä neljästä koirasta ne oleellisimmat asiat:
- Bertta tähystelee lintuja tai muita kivoja pikkusaaliita jahdattavaksi
- Armilla on keppi
- Inkku kantaa kiveä
- Kerttu meinaa pudota ojaan
Päivään kuului siis kunnon pihakoiramaista ohjelmaa jokaisen makuun
Inkku kanteli kiviä, tai pitäisikö sanoa että RAAHASI kiviä
Mä en voi ymmärtää että millaiset niskalihakset (ja niskajumit) tuolla koiralla mahtaakaan olla!
Metsässä oli ihan mieletön sammalmatto, sellainen minne kivi upposi humpsahti oikein syvälle...
...sieltä piti sitten kaivella turpeet pöllyten
Metsässä voi myös haistella kaikkea ihanaa, vaikka ketun ja hirven jälkiä
Koska metsässä on puita, on siellä myös keppejä!
(mulla on muuten Armista varmaan 100 tälläistä kuvaa, mutta tää nyt vaan on Armin jokapäiväistä elämää, eikä sille sitten muuta voi...)
Välillä voi myös pysähtyä vähän kuulostelemaan
Ja jopa tähystääkin vähäsen
Neiti Kerttu Kesäheinä <3
Armipa osaa yhtäaikaa tähystää ja poseerata!
Koko ajan oli joku koirista juoksentelemassa joko kilpaa tai itsekseen, ihan omaksi ilokseen
Kerttu ja Bertta kisailee
Armin tyylinäyte
Armi juoksee kaikken parhaiten silloin kun sillä on keppi suussa
Lälläslää, etpäs saa!
Sitten Armille kävi moka, se heilautti naaman takas meno suuntaan, no sinne samaan suuntaan singahti sitten keppikin...
Näiden kuvien perusteella voisi päätellä että juokseva pihakoira ei välttämättä ole se kaikkein elegantein luojan luoma otus... =)
Kerttukin juoksi TOSI LUJAA!
Kerttu höperehti myös kaikkia muita Kerttumaisia höperöitä juttuja
Otti mutahoitoa varpaille kyntöpellolla
...ja ihasteli kaunista kuvaansa siellä samaisella pellolla...
...ja pellon pientareella
On pikkaisen jyrkkä ojanpenger, aika taitavasti täytyy yrittää laittaa tassua toisen eteen
Inkku on ihan varma että ojan pohjalla on ihan varmasti mahtava varasto isoja kivenmurikkaJÄRKÄLEITÄ!
Koska juoksemista ei voi koskaan harrastaa liikaa, jatkettiin sitä vielä pallon kanssa pihalla
Heitä jo!
Iän ja kokemuksen viisastuttama Inkku...
...ottaa ensin takapakkia...
...ja alkaa sitten jo käännähtää...
No nyt, nyt se lähtee, ihan kohta....
PERÄÄN!
Kuvasta puuttu se joka vei pallon... ja muut näyttäis olevan vähän ihmeissään että minne sitä sitten seuraavaksi suuntais...
Koko jengi koolla taas
Kerttu on aina niin iloinen :)
... ja Armi vekkuli ja lennokas :)
Pallo on päätynyt Inkulle joten Armi ei voi muuta kun heittäytyä nöyräksi ja mielistellä pentumaisesti mammaansa...
Armi tosin osaa paremmin huijata kuin nöyristellä
Mitään en oo koskaan sulta vienyt...
Ja sitten taas sama uudestaan!
Hei me LENNETÄÄN!
Koska koolla oli kuitenkin 3 sukupolvea, päätti koirat leikkiä vähän kotileikkejä leikkimökissä
Loppuun siis vielä kuvat illan ihanista ja vieraanvaraisista emännistä
Bertta-sisko-täti
Ja Inkku-äiti-mummo
Inkku on muuten ihka ensimmäinen pihakoira jonka olen koskaan tavannut, ja ihan ehdottomasti myös nappisilmäisin ikinä näkemäni pihakoira. Ja tällaisia tummakasvoisia nättinaamoja toivoisin myös siitä meidän seuraavasta pentueesta :)
Kommentit