Poikettiin pois siitä radalta toiselle polulle ja ne koirat ja ihmiset meni ohi eri suuntaan. Päästin Armin taas irti ja vähän aikaa mentiin ihan normaalisti. Yleensä kun Armi on irti niin se juoksee aina vähän matkaa edelle, tarkastaa että olen tulossa perässä, odottelee, tekee pikapistoja metsän puolelle, ja jää välillä vähän jälkeen mutta on koko ajan näkyvissä n. 10m säteellä minusta. Mutkien ja mäkien kohdalla tosi harvoin katoaa näkyvistä tai ainakin sitten odottaa että ollaan taas yhteydessä ja jos ei ala minua kuulumaan niin tulee katsomaan että missäs se mamma viipyy. Tehdään usein sellaisia harjoituksia että käännyn kävelemään takaisin päin sanomatta mitään, kutsumatta, niin heti Armi tulee kiireellä luokse.
Tänään se oli erilainen, meni normaalia kauemmas, eikä tullut takaisin kun käännyin. Tuo käyttäytyminen siis alkoi niiden koirien havaitsemisen jälkeen. Sekä koirien että omistajien äänet kuului pitkän aikaa. Se vilkuili koko ajan taaksepäin ja näytti kiireiselle ja pelokkaalle. Ajattelin että otan sen hihnaan heti kun saan kiinni. Mutta enpäs saanutkaan. Seuraavan mutkan takana ei näkynyt jälkeäkään Armista. Se oli muutenkin tosi paha paikka katoamiselle, siinä on 20m päässä sellainen ihme paikka jonne olen kieltänyt Armia menemästä, sen näköinen paikka että siitä on louhittu ja räjäytetty kalliota, siellä on paljon isoja lohkareita ja sellainen vajoama missä on ihan kuolleen näköistä vettä. Sitten se metsäkonetie vielä haarautuu siinä kohtaa kolmeen eri polkuun. Tosi kumpareista maastoa että ei näe ollenkaan pitkälle.
Huutelin Armia ensin ihan niinkuin tavallisesti, että kyllä se kohta sieltä tulee, on se aiemminkin lähtenyt kissan ja jäniksen perään ja tullut heti takasin. Vartin jälkeen aloin jo vähän huolestua ja soitin Petterille, se oli töissä, samoin yritin soittaa äitille mutta sekin oli töissä. Kuljeskelin pienellä alueella edestakas ja odottelin ja huutelin. Ajattelin että on varmaan parempi pysyä siellä metsässä jos Armi tuleekin takaisin niin sitten se löytää minut samasta paikasta mihin olin jäänyt. Siinä aika lähellä on muutamia taloja ja ajattelin että sitten kun Petteri tulee niin toinen menee kysymään sieltä ja toinen odottaa metsässä. Olin jotenkin varma että Armi on mennyt sinne. Toinen vaihtoehto oli että se on mennyt kotiin saakka. Siitä missä se katosi on suunnilleen 15-20min kävelymatka kotiin, jos menee rauhallista vauhtia.
Tietysti siinä alkaa vähitellen panikoitua ja miettiä kaikkea mahdollista. Että onko hukkunut sinne louhokseen, onko jäänyt pannasta kiinni johonkin ja tukehtunut, juossut auton alle... Armilla ei ole pannassa mitään tunnistetta tai puhelinnumeroa... huomisesta lähtien on! Lopulta soitin Heidille, se asuu ihan lähellä meitä ja tiesin että sen apuun voin tässä asiassa luottaa. Ja ystävä auttoi hädässä, ajoi autolla meidän pihalle ja löysi Armin ojasta naapurin kanssa. Armi oli likainen, märkä ja paniikissa. Mutta tavattoman onnellinen kun kuuli tutun äänen, Armi nyt mennään autoon ja mammaa hakemaan! Tuhannet ja miljoonat kiitokset Heidille avusta! KIITOS!
Kaiken kaikkiaan tätä katoamista kesti tunnin verran. Tuntui kyllä välillä ikuisuudelle. Mutta ei kai se Armi ihan tyhmä ole, kun kotiin osasi. Ihmettelen vaan suuresti että mitä se siellä metsässä pelästyi. En ajattele tuota tempausta tottelemattomuutena tai muutenkaan vakavana kurinpidollisena asiana, aion edelleen käydä samassa metsässä lenkillä ja Armi saa edelleen olla siellä ja muuallakin irti. Tosin muutama päivä mennään kyllä hihnassa ihan mun oman mielenterveyden vuoksi. Kun päästiin kotiin niin Armi sai vielä muutaman ihan hullun juoksukohtauksen, ensin tarhassa ja sitten sisällä niin täysillä ja päättömästi kun vaan koira voi juosta. Se taisi olla Armin tapa purkaa stressiä. Loppuillan se onkin ollut aika väsynyt ja sylinkipee...
Armi turvassa meidän sängynpäädyssä
Miksiköhän koirat näyttää väsyneenä ihan pennuille... Tai ainakin Armi näyttää..
Onpa muuten tosi lasittunut katse...
Mutta nyt on kaikki taas kunnossa, koira ehjänä ja tallessa. Kyllä tuollainen säikäyttää ja pistää ajattelemaan. Otan ihan varmasti Armin tiukasti peiton alle viereen kun menen kohta nukkumaan, ja kerron sille kuinka paljon sitä rakastan!
Kommentit