Nyt ollaan muutama viikko Armin kanssa pelattu tuolla uudella ruokavaliolla ja hyvin tuntuisi sopivan ja onnistuvan. Alkuun ajattelin että hirveä homma, kamalasti vaivaa ja päänvaivaa, mutta helposti ja kivasti tämä on lähtenyt käyntiin =) Alkuun mittailin, punnitsin ja kirjasin ylös tosi tarkkaan kaikki syömiset ja ruokalajit, nyt kun määrät alkaa olla suunnilleen tiedossa niin vähempikin mittailu riittää.

Meillä syödään todella sekalaisesti. Raksuja, puuroa, kasvissössöä, jauhelihoja (myös maha ja lohi), liha-kasvis -sekoituksia (Puhti ja Neu) ja sitten niitä raakoja lihaisia luita; broilerinsiipiä, naudanrustoa, kanakauloja ja possun kylkiluita. Eilen kävin Vauhti-Raksun autolta hakemassa kauloja ja kylkiä ja tänään ostin meidän kaupasta eka kerran Neuta. Molemmat uutuudet maistui Armille oikein hyvin!

Armin annoskoot ovat kasvaneet, mutta massu pienentynyt... =) Tuossa alkuvuodesta hieman hätäännyin kun kylkiluut tuntuivat vähän luvattoman huonosti... Nyt uudella ruokavaliolla painoa on lähtenyt pikkuhiljaa vähäsen, ja mielestäni Armi on taas oikein sopusuhtaisessa kunnossa. Minusta tuntuu muutenkin, että Armi on kaikella tavalla hyvässä kunnossa. Säännöllinen korvien kapsiminen ja kupsutus on huomattavasti vähentynyt (miltei loppunut), silmät vuotaa enää vain tuulessa, turkki on tuuhea ja pehmeä, ja Armi on tosi reipas! Ja jätettä tulee vähemmän, varsinkin silloin kun kovasti syödään luita. Mun täytyy tunnustaa, olen ihan kakkafriikki, tarkistan aina missä kunnossa Armin maha on...

Tällaista hommaa meidän tiskialtaassa...

Vasara ja ruuvimeisseli on oikesti oikein tärkeitä välineitä tässä ruokavaliossa... Broilerituotteet (yllä kanakauloja) tulee kahden kilon pusseissa, pakastuneina toisiina tiukasti kiinni. Puolisen tuntia kun antaa niiden sulaa huoneenlämmössä, on jotain mahdollisuuksia irroittaa kaulat irti toisistaa; ruuvimeisseli kaulan alle koloseen, vasaralla isketään vähän syvemmälle ja sitten kangetaan kohmeiset kaulat erilleen... Herkullista hommaa... Broiskun siipien kanssa sama homma, ehkä vielä vähän vaikeampaa... Samoin eilen pilkoin ikivanhalla sahalaitaisella kalaveitsellä niitä possun kylkiä, rips raps vain, selkärankaan en sitten enää kotikonstein arvannut kajota, täytyy viedä vaikka isälle sirkkelin terän alle...

NAM!! Ihan sairaan hyvää!!

Nuo kanankaulat näyttää tosi ällöttävästi ihan sormille...

Eilen oltiin taas treenaamassa. Armilla sujui oikein hyvin kaikki paikalla olot, seuraaminen tuotti vaikeuksia, niinkuin aina. Kehuja saatiin hyvästä kontaktista. Se meidän eilinen ryhmä oli jotenkin ujoa porukkaa, ne hiljaa ja varovasti sipisi koirilleen, ja oli hyvin rauhallisia ja hillittyjä. Mä taas olen tottunut kehumaan Armia ylitsevuotavasti suorituksen jälkeen ja vähän siinä välissäkin, ja käskyt annan napakasti ja kuuluvalla äänellä. Siitäkin tuli hyvää palautetta. Tällä kertaa mentiin Helin ja Inkun kanssa eri ryhmiin, niin Armi jaksoi hyvin keskittyä. Viimeistä edeltävällä kerralla meillä meni koko treeni ihan pilalle kun Armi keskittyi satakymmenen prosenttisesti Heliin...

Mitäs vielä... Täytyisi varmaan alkaa miettiä kesän näyttelyitä... Tarkoituksena olisi muutamassa näytelmässä käydä, ja loppukesästä yrittää sitä kolmatta sertiä, kun muotovalion arvoon vaadittava kahden vuoden ikä tulee täyteen. Ja jos ei onnistu, niin ei sekään haittaa.

Ehkä tärkein ja jännin juttu tässä keväällä on Armin viralliset lonkka- ja polvikuvaukset. Aika on varattuna kuukauden päähän Anjalan eläinlääkäriasemalle. Mennään vähän isommalla joukolla, Armin lisäksi tulee Bertta-sisko ja Arttu-veikka. Tuo Anjalan el. sattuu mukavasti Korian ja Kotkan puoleen väliin, ja kun kimpassa mennään niin ehkä säästetään pikkuruisen verran kustannuksissa... Sitten on kyllä jännät paikat tuloksia odotellessa. Mä olen jo niin asennoitunut siihen, että tottakai Armi saa tehdä pikkuisia, suloisia, armimaisia hauvavauvoja... Toivottavasti!! (kaikki varpaat ja sormet ja peukut ja tassut ja koivet ristiin ja pystyyn... )

Nyt kun tämän kevään uusi Pihaus on kaikille varmasti postista kolahtanut, voin siis tuoda julki minua koko kevään piinanneen salaisuuden; saanko esitellä itseni, Pihauksen uusi päätoimittaja Maikki!

Ja rennosti ottava inspiraattori-avustaja Armi

Päivitän vielä pikaisesti tuon Ruokapäiväkirja-sivun, sinne ottaisin oikein mielelläni kommentteja...