Viime viikolla olen saanut olla yhteyksissä jokaisen maailmalle lähteneen pennun kanssa =) Ihanaa kun ihmiset viitsivät kertoa kuulumisia ja laittaa valokuvia. Joitakin pennuista olen jopa päässyt tapaamaan.

Kaikilla menee hyvin! Pojat ovat kuulemma kilttejä ja kasvavat vauhdilla. Ovat reippaita ja rohkeita, mukana arjessa, ovat rakastettavia ja rakastavat kovasti uusia perheitään.

Taidan edelleenkin esitellä kuulumisia samassa järjestyksessä kuin aina ennekin, syntymäjärjestyksessä siis.

Katsokaas kuinka komea poika Ekasta on tullut!

Ekalla vaalenee tuo naama samalla lailla kuin Kertullakin, ja katsoin alkuun että miten kummassa tuossa kuvassa on Kerttu.

Eka hurmaa Imatralla kaikki vastaan tulevat ihmiset, ja varsinkin lapset ovat kuulemma kovasti lähellä Ekan sydäntä. Myös kavereita on näemmä hankittu...

Kissanpentu ei siis ole muuttanut Ekan luo asumaan vaan Eka pääsi kyläilemään kissaperheeseen. (Ekan kuvat Suvi Harmanen)

Kerttu jätetään nyt välistä, koska sen kuulumisia tulee päiviteltyä tiuhempaan... Siirrytään siis seuraavaksi Pätkikseen.

Pätkis ei olekaan enää mikään pullukka pentu, vaan ihan solakan näköinen juniorikoira. Näyttää muuten kovasti samalle kuin Armi tuossa iässä. Saapa nähdä kuinka tuon naaman värityksen kanssa käy, minusta ainakin näyttäisi että olisi ainakin jonkin verran vaalentunut tämäkin herra.

(kuva Jaana Nymark)

Pätkis on hienosti kotiutunut Tuusulaan. Ulkonäkönsä lisäksi on perinyt parhaat puolensa molemmilta vanhemmiltaan, on kuulemaan kova poika suukottelemaan =)

Aatos, meidän pikkujättiläinen... Aatoksesta on huhujen mukaan kehittymässä varsin raamikas pihakoiramiekkonen.

Aatos harjoittelee näemmä jo tulevaa näyttelyuraa varten :) Aatoksen lempparia on ehdottomasti lähimetsissä juoksentelu ja pienten kepposten keksiminen kotosalla.

Ei kai noin viattomalla katseella voi mitään kovin pahaa tehdä...

Myös Aatos on tehnyt tuttavuutta uusien kavereiden kanssa

(Aatoksen kuvat Hanna Meriläinen)

Toukon kanssa ollaan tavattu jo useampaan kertaan, hän kun jäi tähän melkolailla kulmille asustelemaan. Touko hurmaa jokaikisen vastaantulijan, ja mikä ihaninta, on tietenkin sulattanut isäntäperheen sydämet tehden lähtemättömän vaikutuksen. Toukokin on saanut jo koirakavereita.

(kuva Katja Mattila)

Touko poikkeaa muista pennuista siinä, että naama pysyy itsepintaisen mustana, ainoastaan pienet merkit poskissa ja silmien päällä ovat ruskeat. Tässä suhteessa isäänsä tullut siis.

Toukon kanssa käytiin eräänä päivänä tapaamassa velipoika Anselmia, siis Nassua. Tässä kuvassa Kerttu, Nassun "isoveli" Popo, Touko ja Armi.

Eipä se Nassukaan sitten niin kovin pitkälle onneksi muuttanut, joten tapaamisia tulee järjestettyä varmasti myös jatkossa. Nassusta on kasvanut reipas ja ihan reippaan kokoinen kakara. Karva on vielä aavistuksen pitkähköä, mutta ei mielestäni mitenkään kummemman näköinen tapaus ole tämäkään koiranpojanalku...

siskon kaa

äitin kaa

Kyllä sitä aina välillä nousee mieleen että miten ihanat kodit olekaan onnistunut löytämään pennuille. Kaikki pitävät yhteyksiä ja kertovat kuulumisia, ja mikä ihaninta, ovat tyytyväisiä ja onnellisia pihakoiranpennunomistajia.

Tai no voiko sitä nyt onnetonta pihakoiranomistajaa ollakaan... =)