No Panic Lotta ja Joiku, ja muut mutisijat... =) Tunnustan olevani hyvin huumorintajuinen ja ymmärtäväinen... =) Musta on vaan kivaa että te kaikki halusitte villapaitoja... Tuo Kukan ehdotus pihakoirien vaatekaupasta oli ihan loistava!

Alan tässä joku päivä tehdä sitä Kessen villapaitaa, täytyy varmaan samalla kirjata vähän ylös ohjeita, niin voin ne sitten täällä joskus julkaista teidän kaikkien riemuksi. Ja voin antaa pihakoira-päivillä lisäopetusta jos joku tarvii.

Henna kirjoitteli facebookissa että Taru on ihan mahdoton. Niin on Armikin. Siis tuo lenkille lähtö tuntuu olevan aika työn ja tuskan takana. Armi innostuu ihan valtavasti kun alan vetää toppahousuja jalkaan, mutta kun olisi Armin vuoro pukeutua, säntää pikku-koiranen joko pöydän tai sängyn alle. Saan käyttää kaiken viehätysvoimani houkutellekseni sen eteiseen. Antaa kuitenkin siellä nätisti pukea, eikä vaatteet tunnu häiritsevän lenkillä enää ollenkaan. Ja lenkkeily on oikein mieluisaa, kunhan ollaan ensin ulos asti päästy. Tänään ajattelin taas lähteä potkukelkkalenkille, eilen kävin vähän tutkailemassa noita pyöräteitä että onko hiekoitettu vai ei...

Edellisessä postauksessa kirjoittelin tuosta pihakoirien kasvavasta määrästä. Se saattoi kuulostaa hieman jyrkältä... Ei kuitenkaan ollut tarkoitus arvostella tai loukata ketään, olen itsekin iloinen siitä että tämä harvinainen rotu lisääntyy, ja samoilla linjoilla olen Jaanan kanssa kasvattajistakin. Toisaalta tunnen nimenomaan itseni niin avuttomaksi ja tietämättömäksi aloittelijaksi, että oikein nolottaa. Olenko sen arvoinen että minun kannattaisi lisätä tätä pihakoira-populaatiota... Yleensä olen tosi innoissani asiasta, välillä hirvittää tosissaan että mihin olenkaan ryhtynyt... Mutta ei kai tässä elämässä pärjää ellei ota riskejä, tylsäksihän se muuten käy...

Nyt taidan tosiaan lähteä tuulettelemaan ajatuksia tuonne ulkoilmaan...

Ai niin, linkkeihin lisätty Armin siskonpoika Tarmo