Ihan luvattoman huonosti on taas tullut päivitettyä tyttöjen blogia... Nyt kuitenkin syksyn saapuessa olisi kai aiheellista laittaa kesä pakettiin ja katsoa että mitä kaikkea sitä onkaan tullut tehtyä...

Kesä on ollut kuuma ja touhuntäyteinen. Otetaan alkuun vaikkapa meidän neitien näyttelyt. Niitä siunaantui tälle kesälle vain kaksi kappaletta; pihakoirien epävirallinen open show ja jo perinteeksi tullut Kouvolan kotinäyttely. Armilla näyttelyt sujui tuttuun tapaan kivasti, ja molemmista tuloksena oli ERIt. Pihakoirapäivillä PN4 ja Kouvolassa ROP. Kertulla taas open showssa arvosanaksi kopsahti hylätty ja Kouvolassa T. Tuosta T:stä olen kovin kiitollinen, eipähän jää kennelliiton sivuille merkinnäksi hylsy, vaan edes jonkinlainen arvostelu! Kysyin tuomarilta arvostelun jälkeen että minkä laatuarvosanan koira saisi oikealla purennalla, niin vastaus oli EH. Kertussa on kuulemma paljon kauniita yksityiskohtia =)

Pihakoirapäivillä tuomarin suosiossa olivat selvästi suurikokoiset koirat. Armi erottui paras narttu- sijoituksen saaneista selvästi pieninpänä. Urosten kohdalla oli sama linja, suuret koirat pärjäsivät. Tuomarilinja oli muutenkin kovin tiukka. Lueskelin vanhoja open show -arvosteluja vuosikirjoista, ja aina aiemmin esim. hammaspuutosten, kivespuutosten ja purentavikojen ei ole annettu vaikuttaa arvosanaan, vaan näitä vikoja omaavat koirat ovat saaneet ihan ERIäkin. Näyttelystä puuttui myös kokonaan kotikoira-luokka johon olisin nytkin Kertun ilmoittanut, jos se vaan olisi ollut mahdollista.

Kerttu kuitenkin käyttäytyi tuomarin käsittelyssä jokseenkin mallikkaasti, ja siitä olen super-iloinen!

Ja ihan perus kehäkäyttäytyminenkin oli hallinnassa, liikkeet ja seisotus sujui aika-ajoin hienosti

Armilla kehä meni vanhalla rutiinilla...

Näyttelypaikalla oli muuten harmittavan pitkä nurmikko, meidän koirat näyttää ainakin ihan jalattomilta... olisikohan siinäkin ollut osa syy siihen että Armi sai ensimmäisen kerran arvosteluun huomautuksen "pienehkö" ja "toivoisin lisää raajakorkeutta" kun aina ennen ollaan oltu sopivankokoisia, jopa vankkoja ja muodokkaita. Molempien koirien arvostelut löytyy muuten kotisivuilta www.pihapolun.com.

Pihapolun kakaroista open showhun osallistui myös Eka

Ekalla oli kovasti juttua serkkupoika Tarmon kanssa. Jospa tästä fitnessmallista kasvaisi jossain vaiheessa yhtä raamikas ja lihaksikas kuin Tarmostakin... =) Ekan arvostelu (EH) löytyy nettisivuilta.

No, nuo meidän pojat on vielä niin kakaroita, että tuollainen olemus niille sallittakoon... =) Ja taitaa kuitenkin olla parempi kasvaa ja kehittyä hitaasti mutta varmasti. Armi, joka oli melkein valmis jo alle vuotiaana, tuntuisi nyt jo neljän vanhana alkavan hieman rupsahtaa... vaikka pitäisi olla just parhaassa iässä ja timmimmässä kunnossa... =)

Pihakoirapäivien yhtenä tavoitteena oli katsella alustavasti Armille uutta poikaystävää ensikesää ajatellen, ja ainakin katselun asteelle päästiin muutaman komean miekkosen kanssa. Yksi olisi ylitse muiden, ja mielenkiinnolla odotankin nyt tämän nuoren uroksen kehitystä ja terveystuloksia. Mutta siitä ei vielä tässä vaiheessa enempää... :)

Ihana pihakoira-vilinä!

(openshow kuvista kiitokset: Emmi Keränen, Heli Rajamäki, Hanna Ranta ja Markus Ahtinen)

Turistina ja näyttelyhälyyn tutustumassa mukana oli myös Aatos. Aatoksella onkin jännät paikat parin viikon päästä, kun vuorossa on ensimmäinen virallinen näyttely, SSKY:n järjestämä pihakoirien päänäyttely jonne on ilmoittautunut huikeat 38 koiraa! Ihan uskomaton määrä!

Pihapolun pennuista on siis pian 4 yksilöä käynyt hakemassa arvion itsestään. Olen niin iloinen tästä määrästä, kiitos tuhannesti Hanna, Suvi ja Katja. Vielä minä ne loputkin jossain vaiheessa näytille houkuttelen... =)

Kouvolan näyttelyn pihakoira saldo koostui "meidän perheestä", Armin ja Kertun lisäksi paikalla oli Touko.

Toukonkin loistava arvostelu (EH) on kirjattuna nettisivuille. Samanlainen fitnessmies se on tämäkin kakarainen.

Kaksi kauhakakaraa purkaa paineita ennen näyttelyä :)

Toukon kanssa ollaan kesän mittaan tavattu jonkin verran, tehty lähinnä lenkkejä yhdessä. Ihan erilailla meidän tytöt pääsevät purkamaan energiaa kun on vähän herraseuraa mukana. Viimeiksi eilen käytiin tässä ihan lähellä metsässä juoksentelemassa. Koirapolulla ja -puistossa ollaan myös jonkin verran käyty, vaikkei ne taida ihan vieläkään olla parhaita paikkoja meidän Kertulle... :(

Tuohon Kerttuun ja sen käyttäytymiseen ja sosialistumiskoulutuksen onnistumiseen taidan palata tässä vielä tällä viikolla uudestaan, se on ihan oma juttunsa tämän kesän tapahtumien joukossa...

Pikaisiin palaamisiin mussukat!