Pennut ovat kasvaneet ja kehittyneet valtavasti. Pienen refleksiolennon aivot alkavat heräillä unitilasta ja pentu alkaa vähitellen muuttua ympäristöään tiedostavaksi ja havainnoivaksi eläimeksi. Loppuviikosta huomasin että muutamalla pennulla alkaa silmät hiukan sirristellä, valon osuessa silmään näkyi sieltä pieni valonvilkahdus. Nyt kaikilla pennuilla on jo silmät auki! Silmät ovat vielä sameat ja näkökyky on lähes olematon, mutta vähitellen silmät kirkastuvat ja näkö alkaa kehittyä. Joillakin pennuista heiluvat myös korvat, eli kuulokin alkaa vähitellen kehittyä. Hienoa!

En ole nyt paljon arvannut valokuvata pentuja, ettei salama löisi kipeästi silmiin (en tiedä onko se haitallista / kivuliasta, mutta varuiksi välttelen). Ei tässä varmaan montaa päivää mene, kun taas uskaltaa kunnolla kuvata... Ilman salamaa tulee sen verran suttuisia kuvia etten viitsi edes yrittää...

Pentujen mönkiminen alkaa vaihtua huojuvaksi ja horjuvaksi kävelyksi. Tai jos sitä nyt vielä voi kävelemiseksi sanoa; silloin tällöin jos on oikein kiire, saattaa masu nousta lattiasta sentin verran ja sitten mennään kyllä kovaa kyytiä pari askelta, parhaassa tapauksessa pari koiranmittaa...

Kas näin se sujuu

Pätkis ja Eka näyttävät mallia

Kauhun ja innostuksen sekaisin tuntein odotan ensiviikkoa, silloin jalat kantavat varmasti jo paremmin, ja ties vaikka joku pennuista saisi päähänsä yrittää laatikkopakoa... Aikamoinen pino vihreitä kompostiaita-elementtejä on odottamassa sitä hetkeä kun pennut oikeasti ottavat jalat alleen...

Suurin osa ajasta kuluu edelleen nukkumalla

Tänään on ollut tosi kuuma päivä (taas vaihteeksi, huoh...) ja pennut ovat olleet aika levottomia. Ihan selvästikään ne eivät tykkkää liian kuumasta. Olen välillä ottanut pentuja yksitellen hieman viileämmälle lattialle makoilemaan ja kitinä on loppunut heti samantien. No, onneksi ensiviikolla pitäisi lämpötilan pysyä alle kolmessakymmenessä...

Ja silloin kun ei nukuta, syödään

Alkaa olla tosi ahdasta. On aika harvinaista että kaikki pennut on yhtä aikaa syömässä. Yleensä vain joko aamu- tai iltalenkin jälkeen, jos silloinkaan.

Mammaa voi syömisen lisäksi käyttää vaikkapa kiipeilyharjoituksiin

Pennut on yllättävn ketteriä, ne kaivautuvat pienistä koloista (Armin jalan alta ja toistensa alta, välistä ja päältä...), muksahtavat välillä seljälleen ja jatkavat sitten päättäväisinä matkaansa. Usein uni tulee kesken askeleen, ja pentu lysähtää niille sijoilleen raskaasti huokaisten :) Nukkuessaan pennut nykivät, sätkivät, potkivat ja välillä vikisevät. Hupaisia pikkuisia. Välillä huomaan että olen istunut laatikon ääressä tunnin ja ylikin ihan vaan katsomassa nukkuvia pentuja. Välillä kyllä koettelee mielenlujuutta olla ottamatta nukkuvaa pentua syliin paijattavaksi...

Joskus käy niin ikävästi että ateria karkaa lähes ulottumattomiin

Pentujen imuvoima on todella kova. Joskus Armi lähtee laatikosta vähän turhankin rivakasti, silloin pennut raahautuvat mukana ja kopsahavat tisseiltä irti vasta laatikon reunaan osuessaan. Siitä lähtee aikamoinen moiskahdus... =)

Hieman toisenlainen moiskahdus kävi tässä eräänä iltana... Aika surkuhupaisa tarina. Oltiin Armin kanssa iltalenkillä ja vastaan tuli naapurin Veikko-koira, suuri sekarotuinen maahanmuuttaja, (laumanvartijakoira?). Veikko tykästyi Armista uhoavaan vauvantuoksuun niin kovasti että Armin heittäessä selälleen nappasi suuhunsa neljä suurinta alimmaista tissiä... Aikamoinen lurpsaus kävi ennen kuin tajuttiin vetää koirat erilleen. Veikko on kaiketi orpopentu ja kasvanut ilman emoa. Hän on vihdoinkin löytänyt ÄIDIN! Isossa koirassa oli aika piteleminen kun lähdettiin Armin kanssa jatkamaan matkaa.

Sellaista siis tänne tänään, toivottavasti ilmat taas vähän viilenisi, niin pennutkin voisivat paremmin (emännästä nyt puhumuttakaan...)