Meillä on täällä kotona alkanut taas normaali arki. Päivät sujuvat Armin ja Kertun kanssa hyvin, tällä hetkellä tuntuu että ainoastaan lenkkeily tuottaa hieman päänvaivaa, muuten toisesta koirasta ei ole sen kummempaa vaivaa, lähinnä iloa vaan.

Lenkillä olen käynty suunnilleen kuudesti päivässä; Armia ja Kerttua on aika mahdoton vielä kuljettaa yhdessä enkä halua että Kerttu oppii Armilta pahoja tapoja lenkkikäyttäytymiseen. Onneksi nuo Kertun lenkit ovat vielä kovin lyhyitä, urakkani on siis 3x10min Kertun kanssa ja sitten Armin kanssa kaksi lyhyttä ja yksi pitkä lenkki. Armi ei osaa ollenkaan keskittyä jos Kerttu on mukana, vaan suunnittelee koko ajan hirttoitsemurhaa. Itse en pysty keskittymään Armiin ollenkaan kun koitan ohjailla Kerttua. On siis parempi mennä erikeseen. Kerttua kiinnostaa ojien ja heinikon hajut vielä enemmän kuin Armia, se on ihan uskomaton puskissa nuujaaja... 

Yhtenä päivänä käytiin vähän pidempi aika kävelemässä tuolla puretulla junanradalla keskellä metsää, ja siellä uskalsin laskea Kertunkin irti. Pikkuisen harjoiteltiin luoksetulemista ja se sujuikin mahdottoman hyvin. Asiaa auttoivat kummasti taskusta löytyneet juuston palaset, ihan ennenkokematonta herkkua Kertulle. Voi sitä pienen koiran riemua kun juoksi ihan täysillä korvat lepattaen ja jalat solmussa mamman luokse. Suorastaa liikuttavaa.

Kerttu on jo jonkin verran tavannut naapuruston koiria; kaksi kääpiövillakoiraa, kääpiösnautserin, yhden pienen sekarotuisen, yhden chihuahuan ja yhden suurensuuren sekarotuisen (sen samaisen Veikon joka ihastui Armin maitodaisareihin... =) ) Kerttu päästää muutaman kimakan haukahduksen ja sitten ryömii vieraiden koiriren lähelle mielistellen. Kaikki kohtaamiset ovat sujuneet ihan hyvin, ja erikoista kyllä Veikko sai parhaan vastaan oton. Johtuu varmasti siitä että Veikko on rauhallinen ja kovasti lempeä jättiläinen eikä hötkyile turhia.

Inkkua ja Berttaa ollaan tavattu muutaman kerran, ja yhdesti sattui niin hyvä tuuri että saatiin koolle oikein pienimuotoinen sukukokouskin, kun Arttu ja Perttu oli Helillä kylässä myös. Meinasi kyllä mennä sekaisin Bertta, Perttu ja Kerttu... =)

Arttu ja Perttu hoitelivat Armin korvat...

...ja Perttu olisi kovasti mielellään hoidellut Armia vähän muutenkin...

Kerttukin pääsi juoksuleikkihin mukaan

Perttu, Kerttu, Armi ja Inkku

(kuva Heli Rajamäki)

Maailma on vielä ihmtystä täynnä

(kuva Heli)

Kerttu on myöskin aloittanut jo työelämään tutustumisen, ja oikein kahdella saralla yhtä aikaa. Jo muutaman viikko sitten Kerttu ja Armi kävivät äitini työpaikalla vanhainkodissa ilahduttamassa mummoja. Tällaisesta työstä minä tykkään, jos pieni koiranen voi tuottaa iloa ja onnea vanhuksille niin kyllä sen heille mielelläni suon. Itse en ollut mukana, mutta hienosti koirat pärjäsivät "mummin" kanssa kolmistaankin. Tällaisia työkeikkoja varmasti luvassa lisääkin! Otin koirat mukaan omalle työpaikalle yhdeksi päiväksi, enkä kyllä tiedä otanko enää toiseksi... Kuten tavallista, Armi ei digannut hommasta yhtään vaan piipitti koko päivän. Kertulla ei tuntunut olevan mitään hätää vaan nukkui ihan kiltisti suuremman osan päivästä. Ajatuksena olisi aina silloin tällöin ottaa jompikumpi koirista töihin, jotta Kerttu oppisi olemaan myös ilman Armia. En halua että pentu leimautuu emoonsa enemmän kuin minuun, tarkoitushan olisi kuitenkin että minä olen se molempien koirien tuki ja turva.

Armi kyllä hoitaa oman velvollisuutensa oivallisesti, mitä pennun viihdyttämiseen tulee. Armi haastelee Kerttua leikkeihin ja on aina itse valmis touhuamaan pennun kanssa kun tämä sitä esittää.

Kerttu raahaa kaikki saaliinsa häkkiin ja puolustaa niitä sieltä käsin. Kerttu myöskin hakeutuu häkkiin nukkumaan, touhuaa siellä itsekseen lelujensa kanssa ja vie herkkunsa ja puruluunsa sinne nautittavaksi. Aivan loistavaa, tuon kun saisi vielä opetettua Armillekin niin se se vasta olisikin huippua!

Välillä tuntuu hieman kyseenaliselta että onko kyseessä leikki vaiko koulutus, luultavasti vähän molempia.

Kyllä näissä leikiessä äitikin saa osansa. Kertun bravuuri on mennä selälleen Armin vatsan alle, potkuttaa ihan täysillä tisseihin ja purra samalla kintereestä. Kyllä siinä meinaa Armi olla välillä vähän helisemässä kakaransa kanssa...

Koko Armin tiineysajan ja sen ajan kun pennut täällä meillä asusteli, voivottelin Armin rauhallisuutta ja toivoin että neiti palaisi pian entiselleen... No, sitä saa mitä tilaa. Armi ei todellakaan ole enää rauhallinen ja helppo. Tai siis kotioloissa kyllä pärjätään suht hyvin, mutta heti jos jotain tapahtuu (ruokailu, lenkki, vieraita...) tilanne alkaa karkaamaan käsistä. Armi on kovin levoton ja jopa ahdistuneenkin oloinen, piippailee, ei osaa keskittyä mihinkään ja pissii öisin sisälle kun ei iltalenkillä malta tehdä ulos eikä yöllä sitten suostu menemään takapihalle tarpeilleen.Neljän kuukauden lepsuilu alkaa näyttäytyy nyt uhmana, kiukutteluna ja pomottamisena. Osittain Armi oireilee varmasti myös liikunnan ja haasteiden puutteesta ja Kertun saamasta suuresta huomiosta. Nyt olisi korkea aika saada tuo koiranen kuriin ennen kuin Kerttu ehtii omaksua liikaa pahoja tapoja esikuvaltaan. Armin kuntoutus alkaakin heti huomenna, mennään pitkästä aikaa ryhmään tokoilemaan! (Ellei satu mitään kummempaa) Olen vakaasti päättänyt nyt alkaa panostaa Armiin taas kunnolla ja pyrin siihen että käytäisiin jossakin harrastamassa ainakin kerran viikossa. Kertun vuoro tulee sitten myöhemmin, viimeistään ensi keväänä.

Onneksi Armi ei tiedä jos tähän loppuun vielä vähän kehun Kerttua...

Tässä kuvassa kiteytyy pihakoiran ihanuus