No niin, palataanpas sitten vielä eiliseen. Ihan ekana suuri kiitos kaikille onnitteluista!

Olihan se käynyt mielessä että mitäs jos Armi saa jo nyt sen viimeisen SERTin ja valioituu heti, mutta en ihan oikeasti sitä vielä uskonut tapahtuvaksi. Näin kuitenkin tapahtui ja olen kyllä ihan hämmentynyt ja onnellinen ja ihmeissäni =)

Aamulla oli aikainen herätys kun kehä alkoi 10.00. Taidettiin Armin kanssa olla ekana pihakoirana paikalla, aika heti meidän perään tuli kyllä ihanat pojat Lenni ja Laikko. Laikko oli mukana ihan vaan Lennin kannatusjoukoissa. Pian selvisi että Armi on ainoana narttuna kehässä, uroksia nimittäin tuli vielä lisää, ensin Rive ja hetken päästä vielä Simo. Olisi kyllä ollut ihan mukavaa jos Armilla olisi ollut kilpakumppanina muutama tyttökin, mutta oikeastaan meillä oli oikein mukavaa tuolla poikaporukassa. Oli mukava tavata Riven ja Simon omistajat, onnittelut vielä heille!

Meillä oli Armin kanssa aamusta saakka oikein hyvä fiilis päällä; Armi söi aamupalan hyvin (kuten yleensäkin), otti rennosti autossa (niinkuin aina), ei rähjännyt yhdellekään koiralle näyttelyalueella (voitteko kuvitella?!?!), ja sai kivasti potkua ja vauhtia pojista ja pihinälelusta (taikakalu!!).

Kehässä Armi käyttäytyi lähes mallikkaasti.
Seisominen oli tällä kertaa ihan piisofkeik

Kuva: Maria Rouste-Kojo

Kun nostin Armin pöydälle sanoi tuomari ensimmäiseksi kehäsihteereille: 'Tällaisia koiria näkee paljon Tanskassa ja Ruotsissa, tämä on sitä oikeaa ja alkuperäistä tyyppiä.' Voi miten hienosti sanottu! Ajattelin kyllä heti että nyt tulee varmaan ihan hyvä arvostelu... Urokset mitattiin pöydällä, joten mietin että nyt tulee Armille tenkkapoo ja se putoaa varmaan pöydältä, mutta Armiapa ei mitattukaan. Hampaat näytti oikein hienosti eikä pahemmin pyristellyt pöydällä tuomarin käsiä karkuun. Kulkeminen maassa sujui oikein hyvin.

Yhtä pientä episodia lukkunottamatta.

Kun Lennin kanssa taisteltiin ROP- ja VSP-sijoituksista Armi kevensi tunnelmaa (ja nolasi minut). Raviradan kentälle oli jäänyt pieni kohta nurmikkoa ajamatta, kehässä oli pikkuinen ruohotupsu. Lenni hyppäsi yli, Armi nosti koipea... Ihan kiva... Onneksi tuomari oli jo käsi ojossa Lenniä kohti ROP-ruusuke kädessä, niin ei huomannut Armin toilailuja. Oli oikeastaan ihan kiva että saatiin tuo VSP, ei tullut nyt ihan niin pitkä päivä kun yleensä, kun ei tarvinnut jäädä ryhmäkehään. Ja kyllähän Lenni paikkansa ryhmiin ansaitsi, tosi hieno ja kiva koira!

Kuva: Maria Rouste-Kojo

Kehän jälkeen meni hetken ennen kuin SE iski päälle. Alkoi kuumottaa ja paleltaa, ihokarvat nousi pystyyn, värisytti, punastutti, hihitytti, pyörrytti =D Hetki piti huilata ja tasata ennenkuin pystyi lähteä palkintoja hakemaan. Luulin ihan että saan ainakin puolimetrisen muotovalio-pokaalin, mutta se MVA-pysti olikin kaikista pienin, sellainen kymmensenttinen... Minä törppö avasin suuni, 'Ai tää on NÄIN PIENI...' Se vaan lipsahti. Siis eihän se mitään haittaa että se on pieni, olin vaan hämmästynyt, en ollenkaan pettynyt. Kuvaan vielä joku päivä Armin noiden Mikkelin palkintojen kanssa, ja ehkä vielä ihan kaikkienkin palkintojen kanssa (meneeköhän vähän överiksi...) No mutta kerranhan sitä vaan ekaa valiota juhlitaan... =) (älkää ihmiset ottako minua ihan tosissaan, yritän kyllä kovasti laskautua täältä maanpinnalle...)

Suuret kiitokset Kimmo ja Maria seurasta, kannustuksesta, onnitteluista ja ajatustenvaihdosta. Ja valokuvista! Ilman teitä mulla olisi ollut huomattavasti tylsempi päivä! Olikos se niin että Heinolassa nähdään?

Armi kiittää ja kumartaa, ja palaa pian asiaan, vielä on paljon juttuja kertomatta!