...ja sitten huvi!
Tosin Armin mielestä tuo työkin on huvia, ainakin tällä viikolla kun kysessä oli tokoilua.
Meitä on jo jonkin aikaa painostettu kouluttajien taholta siirtymään edistyneempien ryhmään. Ajattelin keväällä että juoksujen jälkeen voitaisiin siirtyä, mutta olin kuitenkin niin mamis, että mentiin vielä kerran sinne alkeisryhmään. Nyt sitten tällä viikolla rohkaisin mieleni ja vein Armin jatkoryhmään. Se kannatti!
Tuolla osaavien ryhmässä olikin yllättäin helpompaa kuin alokkaissa. Tai sanotaanko vaikka näin, siellä oli vähemmän häiriötä, niin keskittyminen oli helpompaa. Ei ole pentuja tempomassa ja hyörimässä siinä nenän edessä, ja tuntuu että siellä hihnan toisessakin päässä ollaan enemmänm tosissaan. Alkeisryhmässä paneuduttiin lähinnä sosialistamiseen ja kontaktiharjoitteluun, tuolla jatkoryhmässä tehdään kokonaisia liikkeitä, ja pyritään tekemään ne oikein. Armihan osaa useammat liikkeet (ainakin sinnepäin) ja nyt sitten paneudutaankin siihen että ne menee oikein.
Lukujärjestyksen mukaan otettiin:
Luoksepäästävyys
Maahan meno (liikkeestä)
Paikkaharjoitus
Luoksetulo
Rauhoittuminen/käsittelyharjoitteita
Luoksepäästävyyden kanssa pientä empimistä, Armi hieman peruutteli kun kouluttaja tuli rapsuttamaan, koetettiin uudestaan niin sitten pysyi perusasennossa ja antoi tutkia kropan ja hampaat.
Seuraava harjoitus, maahan meno liikkeestä oli meille ihan ennen kokematon juttu. Alkuun harjoiteltiin muutaman kerran maahanmenoa perusasennosta, sitten rivistönä liikkeelle, kouluttajan kohdalla maahan, ja ohjaajan liike jatkuu eteen koiran odottaessa. Meillä liike ei jatkunut, vaan jäin Armin kanssa odottamaan siihen samaan paikkaa. Kerran Armi yritti ponkaista ylös, mutta palautin sen heti maahan.
Meidän ehdoton bravuuri oli paikkaharjoitus. Tässäkin mentiin kyllä ihan oman osaamistason mukaan, mutta Armilla meni todella hienosti! Ajaksi otettiin se oikea 2 minuuttia, mutta matkaa otin vain hihnan verran. Muut ohjaajat oli pitkässä matkassa, osa liikkui ja heilui siellä sun täällä, ja osa oli jopa piilossa. Armi kesti maassa koko vaaditun kahden minuutin ajan!! Kahdesti kävin sitä varmuuden vuoksi palkkaamassa välillä, en ole varma olisiko kestänyt ilman palkkaa... En kyllä olisi uskonut että menee noin hienosti. Ei olla ikinä kotonakaan treenattu noin pitkää aikaa, joten lähdin vähän riskillä, mutta se kannatti!
Luoksetulon oli ihan kivaa ja sujui mukavasti. Matkat tosin oli vielä lyhyitä, ekä vauhtikaan ollut mitään päätähuimaavaa, mutta perusteet on kuitenkin kunnossa. Matkaa saatiin vähän lisää kun kouluttaja piti Armia paikallaan ja antoi sen tulla luokse vasta käskystä. Vauhtia harjoiteltiin niin että läksin Armin kutsuttuani juoksemaan takaperin poispäin Armista. Hieman saatiin sillä vauhtia lisää. Ongelmana oli lähinnä Armin epävarmuus pysyä paikalla minun edetessä kauemmas.
Yhteenveto kouluttajan mukaan meistä on seuraavanlainen; kontakti on tosi hyvä, ja perusasento myös lähes aina loistava, samoin johdonmukaisuus koulutuksessa kunnossa, mutta Armi on hieman liikaa minun perääni. Ekakertalaiseksi meni kuulemma tosi hyvin! Mukavaa kuulla tuollasia kehuja, innolla odotetaan ensi viikkoa ja uusia liikkeitä.
Eilen käytiin sitten vielä näytelmäkerhossa viimeistelemässä Kotkan näyttelyä varten. Oikeastaan lähdettiin hakemaan varmuutta pöydällä seisomiseen ja hampaiden näyttämiseen. Oli tosi harmi että just sillä kerralla kouluttajalla ei ollutkaan pöytää mukana... Saatiin kuitenkin vinkkejä maassa seisomiseen ja varmuutta liikkeeseen, ja minä itse opin kääntymään edestakasin -menossa viimeinkin oikein, siis niin että koira on paikallaan ja minä kierrän koiran, siis ei niin että kierrättäisin koiran itseni ympäri, jolloin se katoaa tuomarin näkyvistä hetkeksi... Ihan antoisa treeni tuokin.
Sitten vähän ikävämpi asia. On tullut ilmi että joku muu hakee samaa kennelnimeä kuin me Armin kanssa. Soittelin ja kyselin että miten tuollainen voi edes olla mahdollista, ja että kumpikohan tuon nimen nyt mahtaa sitten saada... Asiaan ei vaikuta hakemuksen päiväys, eikä hakijan sukunimen mukainen aakkosjärjestys, vaan pelkkä SATTUMA!!! Se kumman hakemus on ensimmäisenä pinossa Belgiassa, siihen lyödään ekana leima.
Huh huh, kyllä menee jännäksi... Pitäkää peukut ja varpaat ja tassut ja käpälät ristissä ja pystyssä...
Kommentit