Viikonloppuna pennut 'täyttivät' kolme viikkoa ja meillähän pidettiinkin oikein kunnon kemut jauhelihan ja matolääkkeen merkeissä... =) Jauheliha oli hyvää, matolääke sitten ihan kaikkea muuta...

Perjantaina ekan kerran tosiaan maisteltiin tuota uutta ja ihanaa ja niin kummallista juttua. Teen edelleen kaikki asiat pentujen syntymäjärjestyksessä (että kaikille tulee varmasti tehtyä). Ihan ekan suupalan sai siis Eka. Herneenkokoinen nökäre upposi helposti ilman sen kummempia mutinoita joten pikkuisen sai vielä lisääkin. Eka, Kerttu, Pätkis ja Aatos söivät hyvällä halulla, mutta Jokeri ja Anselmi eivät vielä perjantaina oikein jauhelihasta ymmärtäneet. Eilen alkoi pikkuhiljaa maistua jo noille viimeisimmillekin.

Edelleenkin tuo lihan syöminen on pentujen mielestä aika jännittävä juttu. Möykkyä mutistellaan suussa ja välillä se putoaa takaisin kämmenelle. Ensimmäisten palasten aikana tutisuttaa ja vapisuttaa kummasti, samoin sitten hetki ruokailun jälkeen. Tänään ajattelin antaa ruokaa kahdesti, aamulla ja illalla. Määrät on vielä hyvin pieniä, Jokeri ja Anselmi syövät ehkä viinirypäleen verran, muut pikkuisen lihapullan edestä... =) Syömisestä seuraa tietysti väistämättä painon nousua, kilon molemmilla puolilla nyt heilutaan. Isoja pullukoita siis täällä =)

 

Eka on reipas poika syömään

Armi tekee kaikkensa jotta saisi murusen; ensin istuu, antaa tassua, makaa, kippistää, katsoo koko ajan anelevasti silmiin...

Kun kaikki pennut oli saaneet osansa, annettiin Armillekin nöttönen, kuin pennulle konsanaan

...irtosi kyllä sormista vähän hanakammin kuin edellisillä...

Kuten tuli todettua, jauhaliha on herkkua, matolääke EI. Matolääkkeen antamisprosessi on aavistuksen työläs mutta sitäkin hupaisampi =) Tahna aiheutti pennuissa mm. suuria puistatuksia, pään ravistelua, pärskintää ja kokovartalovapinaa... Sain kuitenkin kaikki lääkittyä.

Kaikista parhaiten maistuu kuitenkin vielä emon maito, välillä tosin tällaisesta seisovasta baarista

Täytyy varmaankin pikkuhiljaa alkaa korotella pentulaatikon etureunaa, yhtenä iltana tapahtui nimittäin näin:

Pienet laatikkopakolaiset Kerttu ja Eka.

Olivat varmaankin pyngertäneet tuosta toisten yli ja muksahtaneet sitten yli laidan. Laatikon reuna on muutenkin tosi mielenkiintoinen juttu, usein siinä on montakin päätä roikkumassa ja kurkkimassa yli.

Laatikon reunalaitaa voisi vähän vaikka maistellakin, ainakin Pätkis ja Jokeri ovat sitä mieltä.

Osalla pennuista on jo ekat hampaat näkyvissä. Aatoksen kulmahampaat puhkesi ensimmäisenä ja tällä hetkellä Pätkis ja Anselmi taitaavat olla ainoat jotka pärjää enää pelkillä ikenillä...

Pennut ovat oivaltaneet tärkeän asian; pesä tulee pitää puhtaana. Aina herättyään ja syötyään pikkuiset jalat tepsuttavat viltiltä pois paperille pissille. Tosin välillä kaikki ei ole ihan niin nökönuukaa, riittää että etutassut on paperilla, eikä siinä kiireessä huomaakaan että loput koirasta on vielä viltillä... Kaipa siinä kestää aikansa ennen kuin koiranpentu oppii hahmottamaan koko kroppansa, vai oppiiko koskaan...

Aivojen ja raajojen yhteistyö alkaa kuitenkin jo pikku hiljaa kehittyä, korvallisen rapsutus sujuu jo mallikkasti

Otettiin taas pennuista yksittäiskuvia

Ekana Eka

Eka on kaikin puolin kiva kaveri. Ei mikään päällepäsmäri, mutta aika vilkas kuitenkin. Reipas syömäri, hyvä nukkuja, ja ihan hieno sylikoira. Tulee oikein hyvin juttuun Kertun kanssa. Minusta alkaa näyttää että Ekalle on tulossa isänsä pää ja kuono. Komea poika siis.

Kerttu

Kerttu on meidän söpöstiina. Yritän kovasti olla huomioimatta sitä enemmän kuin muita. Kerttu on ekana hereillä ja sammuu vikana. Kerttu painisi ihan kaikkien kanssa, jopa Arminkin. On aina muiden korvissa ja naamassa kiinni. Tästä koirasta tulee vähintäänkin riiviö... Äitiinsä tullut siis.

Pätkis

Pikkuinen Pätkis ei enää erotu joukosta pienuudellaan. Pää on ehkä hieman pienempi kuin muilla, mutta massu kasvaa hyvää vauhtia. Pätkis on reipas ja sopusuhtainen ja tosi ketterä. Saattapa ottaa silloin tällöin muutaman juoksuaskeleenkin ja vähän yrittää jo hypätäkin.

Aatos

Aatos esittelee komeaa profiiliaan. Aatos on tällä hetkellä pennuista kaikista suurin ja vilkkain. Oikea jättiläinen ja terroristi. Kertun tavoin nahistelemassa kaiken aikaa muiden kanssa. Aatos on jämerästä ulkonäöstään ja hurjasta luonteestaan huolimatta kuitenkin tosi mussukka ja näyttää edelleenkin ihan karhunpoikaselta.

Jokeri

Jokeri on oikea mussukka. Rauhallinen ja tuumiskeleva, mutta lähtee kuitenkin hyvin leikkiin mukaan muiden kanssa. Jokeri viihtyy hyvin sylissä ja on jotenkin kaikin puolin harmiton koiralapsi. Jokerin valkoiseen korvaan on alkanut ilmestyä mustia pilkkuja ja se on minusta todella suloista.

Anselmi

Aatoksen tavoin Anselmista on esillä profiili. Anselmi on tällä hetkellä pennuista pikkuisin. Johtuu varmaankin osittain siitä että jauhelihan syöminen alkoi myöhemmin kuin muilla. Anselmi on kuitenkin terhakka poika ja ilmoittaa kovalla äänellä jos jokin asia ei miellytä. Paras leikkikaveri on Pätkis, nuo hieman pikkuisemmat täydentävät hyvin toisiaan. Pätkiksen tavoin myös Anselmi on aika ketterä liikkumaan.

Kaikki tämän viikon touhuaminen on saanut pennut kovin väsyneiksi...

Pikkuinen pihakoiravauva revittelee oikein kunnolla

Aatos meinaa nukahtaa istualleen :)

Anselmi ja Aatos huilaamassa rankan päivän jälkeen

Näin rennosti täällä nukutaan

Tässä kuvassa huomionarvoista on Ekan venähtäneet jalat, tosi rentoa meininkiä...

Jokeri raukka on jäänyt kaikkein alimmaiseksi

Ensiviikolla saan vieraakseni yhden ystävän joka osaa katsoa pentujen rakenteita minua paremmin. Saan varmasti silloin kullan arvoista tietoa mittasuhteista, päänmalleista, kulmauksista ja kaikista muistakin vaikeista asioista... Jospa sitten samalla yritettäisiin ottaa vaikkapa jo vähän seisotuskuviakin...

Sitten vähän asian viereen, ennen kuin päästään siihen viimeiseen asiaan. Mulla oli tänään vapaapäivä ja vietin sen mukavasti kummitytön ja tämän äidin kanssa.

Kummityttö osaa hienosti hoitaa koiranpentua, onhan kotonakin kaksi koiraa, hieman isompia tosin (berni ja sharpei). Päivä kului mukavasti Kungsbackan kotieläinpihassa. Mutta nyt se itse asia; kotimatkalla pysähdyttiin Pukaron Paronissa ja siellä tein todellisen löydön. Kaksi Cesar Millanin suomennettua kirjaa reilu kympin kappale! Koirakuiskaaja ja Laumanjohtaja. Ihan huippua! Nyt äkkiä opiskelemaan. Taidan kuitenkin ensin syöttää pennut ja lenkittää Armin...

Palataan taas!